Grauenvolle Stunde(n)!

Istun juuri nyt Würzburgissa Riemenschneiderstrassella olohuoneessa ja kirjoitan tätä viestiä. Uskomaton tunne palata tänne!
Mutta tänne pääsy: Lentokone kierteli frankfurtin yläpuolella varmaankin puolituntia ympyrää ja jo silloin näimme valtavat salamat. Alhaalla oli rajumyrsky irrallaan. Kone ei voinut laskeutua, joten kapteeni päätti lentää Nürnbergiin. Matkalla sinne valkeni se tosiasia, että kentälle pyrki koko joukko muitakin lentokoneita, joten käännyimmekin etelään kohti Müncheniä. Siellä oli tarkoitus tankata ja lähteä sitten paluumatkalle Frankfurtiin. Arvatkaa mitä? Münchenissäkin puhkesi kauhea rajuilma! Odotimme siis kentällä - arvatkaapa vain oliko koneessa syötävää/juotavaa? ... Lopulta sateen vähän vähettyä saimme luvan yrittää nousua. Kone nousi ainoana kentältä. en hevin unohda niitä hetkiä: kone tärisi ja leittelehti sinne tänne, ihmiset huusivat kauhuissaan. Lopulta lähestyessämme Frankfurtia ilma selvästi parani ja saatoimme laskeutua Frankfurtiin - ainoastaan kuusi tuntia myöhässä. Kuten arvata saattaa ei Frankfurtin lentokentän kaukojuna-asemalta lähtenyt yöllä ainoatakaan junaa kohti Würzburgia, joten istahdin lentokentällä yhteen kahvilaan ja nuokuin siellä puolihereillä osittain kahvin voimasta puoli kuuteen, jolloin ICE-juna toi minut Würzburgiin. En voinut soittaakaan, kun ei ollut kännykkää ja soittaminen oli suurimman ajan kiellettyä.
Huomenna alkaa kansainvälinen egyptologinen konferenssi ja ylihuomenna pidän esitelmän siellä.