Eilisen päivän uutispommi Turussa oli, että Turun kirkkopäivien yhteydessä on sateenkaarimessu! Olen todella ällistyksellä lyöty! Hämmentävintä tässä on se, että suunnittelu on näköjään tapahtunut ilman hbt-väen (?) tietoa asiasta. Ilahduttava uutinen ehdottomasti. Toivottavasti järjestelyt sujuvat ilman vaikeuksia!
Sinä, joka kävit piirissämme tänä sunnuntaina (15.4.). Hämmennyimme kovin lähdöstäsi...tulethan uudestaan?
Regnbågsmässan:
Jag kom in i diakonissanstaltens kyrka, då ännu få var på plats. Fick möjlighet till en stilla stund före mässan. Vi övade en stund våra förbönstexter och hade där en mycket skicklig person att öppna våra röster. Sedan strömmade folk in - så att kyrkan blev fullsatt.
Många bekanta personer dök upp t.ex. Kalle härifrån Ranneliike.
Psalmerna var mycket bra utvalda. Jag började tänka på min skribatid i Lovisa, en tid av lycka faktiskt. För mig som känt alltid en dragning till den ortodoxa kyrkan, var ortodox recitation av den andra Johan jag mötte ett mycket fint inslag!
Predikan var arrangerad som en dialog mellan de två präster som fungerade som liturger.
Sedan läste sex av oss (bl.a. jag) kyrkans förbön.
Kroppsbönen var fylld med kroppsliga hänvisningar till Fader vår.
Personligen är jag ytterst glad och tacksam för att ha kunnat medverka i den första finlandssvenska regnbågsmässan och ha kunnat ge den material.
Ett stort tack kan riktas till Monika Pensar-Granroth som formligen strålade av viljan att tjäna och ge glädje.
Regnbågshelgen:
Följande dag deltog jag i litteratur-delen av dagen d.v.s. på eftermiddagen. Vad behagliga sätt att läsa dikter och roman-avsnitt (?)! Dagen avrundades med Out n Loud -kören. Applåderna var stormiga och inte utan skäl!
På kvällen var jag ännu på DTM (nå - Anissa nästan tvingade mig...). Tyvärr började kvällen med lite trassel (Marina och Leena frågade mig om jag blivit redan utkastad eftersom jag satt ensam ute på terassen och det efter 21.00), men sedan var det ju bara roligt. Prisutdelningen hann jag ännu vara med om. Sedan rusade jag till järnvägsstationen.
Regnbågshelgen fyller i mitt liv en mycket viktig plats och den kommer alltid att ha samband till älskade maman och hennes engagemang.
Rokkihomon (haa, arvasinpa oikein!) haasteeseen vastaan:
viisi lempisanaa:
rakastaa, lunastaa, kirkastua, iloita, ikuinen
äänteellisesti kaunein sana:
saraste
viisi sanaa, joita käytän...:
nej (ei), mamma/maman (äiti), Bündelchen ("pyntti" - älkää kysykö!), Dynastie (dynastia), hel (kokonainen).
sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten:
"Människan skall inte leva bara av bröd, utan av varje ord som utgår ur Guds mun" (Matt. 4:4) - Verbum Dei - Deo gratias -
viisi sanaa, joita inhoan:
uskova, elämys, luokka, miehekäs/naisellinen, tulosvastuu
puhkikulunut fraasi:
"Wie geht's?" ("Miten menee?")
sanat, jotka toivoisin kuulevani useammin:
"Numero XX" (hyvin tilanteeseen liittyvä)
"vi ber tillsammans!" (Rukoilkaamme yhdessä)
uusin nykykielen sana:
(en osaa vastata).
Haastan kesäpojan (vain yksi haastettava, kiitos)
Jos toivon ja toivomus ei toteudu... ja toinen saa lahjaksi toivomattaan tuon saman... niin ei se tarkoita sitä, että en toivo toiselle hänen saamaansa lahjaa.
Jos iloitsen tuosta toisen lahjasta, niin ei se tarkoita, että en voisi iloita siitä, että joku kolmas olisi saanut sen.
Jos rakastan, niin ei se tarkoita että minun pitäisi saada vastarakkautta tai että rakkaus pitäisi rajata.
Jag gläds över möjligheten till regnbågsmässan! Må den bli till en fest av gemenskap inför gemenskapets Skapare och Försonare såsom han velat.
Må alla förbigångna få se sig uppmärksammade av Gud - såsom Han hela tiden vill.
Och må vi tacka Honom för hans rikliga gåvor som Han skänker oss - hela tiden.
Ystäväni Y eli Amélie-sisareni oli käymässä pääsiäisen ajan. Meillä oli yhdessä - kuten aina - aivan hulvatonta. Kävimme joka päivä messussa ja pidimme rukoushetkiä. Sen lisäksi keskustelimme kaikesta mahdollisesta - kävimme läpi sukuhistorioitamme, ystäviemme ja tuttujemme elämäntilanteita, mutta ennen kaikkea keksimme aivan järkyttäviä tarinoita (niillä on aina yksi tietty yhteinen piirre, jota en tässä kuitenkaan kerro).
Pääsiäisyön messun (jossa T.P:n saarna oli erittäin hieno. T:n tapaaminen oli ilahduttavaa! Olisinpa ehtinyt hänelle sanoa vielä pari muutakin sanaa kuin mihin lyhyt tapaamisemme antoi mahdollisuuden) jälkeen olimme jonkin aikaa yhdessä Amélien yhden Turussa käyvän ystävän kanssa ja sitten lähdimme kotiin, jossa keitimme k a h v i a. Valvoimme aamu seitsemään. Söimme myös järkyttäviä määriä - olin tehnyt pashaa, joka sekin katosi alta aikayksikön.
Emme edes välttämättä pukeneet päivävaatteita päälle, vaan makasimme sängylläni ja inspiroimme toisiamme yhä järkyttävämpiin korkeuksiin (tai ehkä paremmin syvyyksiin) maailmamme muotoilussa. Taisimme hervottomalla naurullamme vähän häiritä...
Olisin kovin tyytyväinen, jos ja kun ensi vuonna pääsiäisyön messu voitaisiin järjestää tuomiokirkossa ruotsiksi.
Kiitän myös kesäpoikaa!
Kristus on! Hän on - aina ja ikuisesti Lunastaja ja Pelastaja.
Usko Häneen kantaa! Kantaa siinä, missä kuolema syöksee kohti loppua - kantaa yli kuoleman!
Kristus antoi meille elämänsä. Voiko parempaa tekoa olla?
Hän on balsami, hän on sen sisältö! "Tie, totuus ja elämä!"
Kiitetty olkoon tekosi!
KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA, KUOLEMALLA KUOLEMAN VOITTI, HAUDOISSA OLEVILLE ELÄMÄN ANTOI!
Jeesus oli itsekäs, kun antoi balsamin tulla itselleen. Kuinka suuri hyöty siitä olisi muuten ollut...
Jeesuksen näsäviisaalta vaikuttavat vastaukset ärsyttävät!