Kun kommentoin minulle osoitettua "Se on miehen paikka" sanomalla "Mutta tunnen olevani nainen" seurasi suuremmassa seurakunnassa kumea hiljaisuus.
Kun lausumani muuten edes pitäisi paikkansa...
Ja sitten se hymy...
Kun kommentoin minulle osoitettua "Se on miehen paikka" sanomalla "Mutta tunnen olevani nainen" seurasi suuremmassa seurakunnassa kumea hiljaisuus.
Kun lausumani muuten edes pitäisi paikkansa...
Ja sitten se hymy...
Tänään on (olisi) autuaan - rakkaan ihanan äidin nimi- ja syntymäpäivä.
Leipoisin jälleen Sinulle kakun ja katsoisin onnesta ymmyrkäisenä, kun söisit sitä!
Sinulla on nyt taivaallista kakkua odottamassa - mikä voisikaan olla täydellisempää?
Café Hausenissa tapasin vuosien jälkeen yllättäen yhden yliopistolla minun kanssani samaan aikaan aloittaneen. Hän oli tekemässä Suomalais-ugrilaisen seuran juhlakirjaa ensi vuodeksi (125-v!). Café Hausenin ruoka on hyvää ja sen jälkeen on mukava käydä hyvässä seurassa Kappelissa ja ottaa suuri leivos! Kappelissa tapasivat aikoinaan ensimmäistä kertaa isoisäni ja isoäitini 1920-luvulla.
Isoäitini ei tosin tuolloin avioitunut isoisäni kosiskeluista huolimatta isoisäni kanssa, vaan lähti New Yorkiin. Sieltä hän palasi vasta lähes vuosikymmen myöhemmin vain tavatakseen isoisäni odottamassa laiturilla. Ei kai isoäitini silloin voinut enää sanoa "Ei" eikä sanonutkaan.
Kävin myös Ritarihuoneella, jossa intouduin keskustelemaan tutun amanuenssin kanssa Bragen pressarkivin loistavasta kokoelmasta ajatellen u u t t a paikallishistoriaa, jota olen suunnitellut.
Digitaalinen aika oli muuten saavuttanut myös Ritarihuoneen. Vielä jokunen vuosi sitten oli tutkittava itse kortistoa. Nyt tietokone oli asialla.
Eilen illalla söin kahden erittäin hyvän ystäväni luona jättimäisen aterian, joka koostui vihanneksista ja juustosta. Jäliruokana oli jäätelöä ja mustikoita. Ähky tuntui kuin olisi ottanut hengen.
En tunne siltikään kiinnittyväni mihinkään Helsingissä - vaikka on peräti synnyinkaupunkini. Nyt kun äitikin on poissa...
Imorgon är jag i Helsingfors, vår unga huvudstad! Trevliga möten väntar.
-"Se olisi mitä soveliainta, eikö teistäkin?"
-"Olette itse ystävällisyys, herra X."
-"Sallikaa myös ilmaista kunnioitukseni."
-"Olemme kovin otettuja".
Voitaisiinko tällainen keskustelu käydä Suomessa? Nykyaikana?
--------------------------------
Ajatella, miten yhden tietyn ihmisen hymy voi olla mielessä...!