Café Hausenissa tapasin vuosien jälkeen yllättäen yhden yliopistolla minun kanssani samaan aikaan aloittaneen. Hän oli tekemässä Suomalais-ugrilaisen seuran juhlakirjaa ensi vuodeksi (125-v!). Café Hausenin ruoka on hyvää ja sen jälkeen on mukava käydä hyvässä seurassa Kappelissa ja ottaa suuri leivos! Kappelissa tapasivat aikoinaan ensimmäistä kertaa isoisäni ja isoäitini 1920-luvulla.
Isoäitini ei tosin tuolloin avioitunut isoisäni kosiskeluista huolimatta isoisäni kanssa, vaan lähti New Yorkiin. Sieltä hän palasi vasta lähes vuosikymmen myöhemmin vain tavatakseen isoisäni odottamassa laiturilla. Ei kai isoäitini silloin voinut enää sanoa "Ei" eikä sanonutkaan.

Kävin myös Ritarihuoneella, jossa intouduin keskustelemaan tutun amanuenssin kanssa Bragen pressarkivin loistavasta kokoelmasta ajatellen u u t t a paikallishistoriaa, jota olen suunnitellut.
Digitaalinen aika oli muuten saavuttanut myös Ritarihuoneen. Vielä jokunen vuosi sitten oli tutkittava itse kortistoa. Nyt tietokone oli asialla.

Eilen illalla söin kahden erittäin hyvän ystäväni luona jättimäisen aterian, joka koostui vihanneksista ja juustosta. Jäliruokana oli jäätelöä ja mustikoita. Ähky tuntui kuin olisi ottanut hengen.

En tunne siltikään kiinnittyväni mihinkään Helsingissä - vaikka on peräti synnyinkaupunkini. Nyt kun äitikin on poissa...