Omnium fidelium

Tahto rakastaa.

Ei tahto antaa rakkautta rakkaalleen katoa, vaikka ei voi tavata häntä enää.

Ei kummallakaan ole tahto rakastaa toista loppunut, vaikka yhteydenpito on täysin loppunut.

Tahdomme yhdessä.

Tänään sain vihdoin kirjoitettua kummitädilleni Australiaan kirjeen. Jo kymmenen kuukautta on vierähtänyt...

ÄITI!!! Hyvyytesi loistaa ikuisesti!

Olen kovin innostunut pyörästäni - tuosta onnettomuudesta huolimatta.
(Onnettomuus sai minut ajattelemaan kuolevaisuuttani ja ylpeyden syntiäni!).

Olin tänään hautausmaalla ja kuvasin kolme hautaa. Parasta oli kuitenkin hautausmaan rauha ja levollisuus. Se oli lähes käsinkosketeltavaa. Istahdin pitkäksi toviksi penkille istumaan ja jossakin vaiheessa hautauskappelin kellot alkoivat verkalleen lyödä.

Pyöräilin tänään ympäri kaupunkia. Lähtiessäni kauppatorilta kotiin osui ilmeisesti kuljettamani muovikassi renkaiden pinnojen väliin. Seuraus: lensin kadulle ja vuodan nyt verta.

Tänään moni suunnittelemani asia ei toteutunutkaan. Silti en tunne tyytymättömyyttä tai surullisuutta, päinvastoin!
Mikä parasta: Ostin uuden polkupyörän (edellinen varastettiin taloni sisäpihalta - lukittuna). Todella mahtavaa päästä ajelemaan pyörälläni - ja rakastan hurjaa menoa!

Pyörä mahdollistaa paljon suuremman liikkuvuuden. Mitähän rakas taivaallinen Isäni on ajatellut mahdollistaa minulle? Kiitos joka tapauksessa kuuluu Sinulle!

Si cherubim kai seraphim acatapausto foni anacrazun:
agios, agios, agios Kyrios o Theos Sabaoth!

Se kata pasan tin ikumenin agia exomologi ecclesia
Patera emmeso megalosinis!

Ulkona ei ehkä ole tukahduttavan kuuma, mutta sisällä on, varsinkin jos valo suurimman osan päivästä pääsee sisälle. Yritän estää sälekaihtimella. Illalla raikas ilma on tervetullutta.
Häiritsee sisällä oleva kuumuus, kun pitäisi saada kirjoitettuakin tutkimustani. Sisälläni myllertää sen takia. Onneksi mikään ei jatku ikuisesti. Tosin ulkona ollessa on ihanaa lämpöä ja voi kulkea vähissä vaatteissa (ajatella, mikä kerrosmäärä vaatteita meillä onkaan talvella päällä). Auringolta täytyy kuitenkin suojautua.

Eilinen retkemme Turussa oli kuin tarkistusmatka. Aiemmat mielikuvat palautuivat hiljalleen ja varsinkin jokiranta ihastutti. Olimme syömässä yhdessä jokilaivoista. Ruoka oli todella hyvää, mutta annos oli auttamattomasti liian pieni. Pienehkö täydennys siihen tuli ostettuamme jäätelöä. Se olikin päivän toinen jäätelöannos. Olin nimittäin vierailun aluksi ostanut jäätelöä, jonka söimmekin ennen kaupungille lähtöä. Päivä oli todella ajoittain pistävän kuuma. Helpotusta toi tuomiokirkossa käynti. Kiersimme kaikki sivukappelit ja kerroin jälleen niihin haudatuista henkilöistä. Onhan siellä omia esipolvianikin. Kirkon vieressä oleva Mikael Agricolan patsas (on oven vieressä, josta itse menen jumalanpalvelukseen) muistuttaa minua sekä hänen työstään että omista Agricola-juuristani. Reformaatio aikoinaan oli erittäin hyvä asia. Ikävää vain, että se johti läntisen kirkon jakaantumiseen.
Kirkossa sytytin kynttilän äidille.
Kävelimme joen vartta molemmin puolin ja pysähdyimme myös istumaan. Varjossa oli siedettävää. S. kertoi kotonaan Saksassa loppuunsaattamastaan äänikirjan lukemisesta. Hän oli lukenut kokonaisen psyykkisten sairauksien lääkärikirjan äänitteeksi! Hänellä on lisäksi nykyään tapana käydä syömässä yhden paterin kanssa, joka on sokea. Pater ei näe syömistään, joten ulkopuolisten silmissä syöminen voi näyttää melkoiselta taistelukentältä. Kerran olikin viereisestä pöydästä suoraan valitettu hänen "ruokatavoistaan". Kun S. oli kertonut paterin olevan sokea, oli kommentti ollut: Syököön sitten kotona. Uskomattoman törkeää käytöstä! Miten voikaan joidenkin ihmisten horisontti olla kuin kapea pieni juova!
S. on tässä suhteessa lähimmäinen! Kaikille ei ole selvää, että emme ole ainoita eläviä.

Tänään saankin vieraita Saksasta! Ihanaa päästä kaupungille joen varteen aurinkoon sekä syömään ja juomaan. Tuomiokirkkotorin arkeologiset kaivaukset voi samalla esitellä. Projekti: "Varhainen Turku".

Olin tänään lyhyesti uimassa. Sen jälkeen keskityin muinaisen Egyptin XXV-dynastiaan. Olen kääntänyt kaikki olennaiset tekstit saksaksi. Teen nyt jäsentelytyötä, jonka jälkeen pääsen arviointiin.

Kuuntelin Hector Berliozin Requiemin. Se soi äitini hautajaisissa. Kuinka kaipaankaan äitiä jatkuvasti!
Iloitsen siitä hetkestä jo nyt, kun pääsen hänen luokseen. Laulamme myriadien ja taas myriadien enkelten kuorossa valtaistuimella istuvan ylistystä. Ikuisesti!