Kuinka ihanaa onkaan kuunnella myöhäisbarokin helmiä. Musiikki on silloin saavuttanut kypsän muotonsa.
Tässä Jean-Philippe Rameaun oopperasta "Les Indes galantes" osa loppukohtausta konserttiversiona:
Olen myös yhdellä kansainvälisellä Beethoven keskustelusivustolla. Meillä oli siellä suunnattoman riemullinen (olen nauranut itseni aivan kipeäksi) ajatustenvaihto hiuksista. Koko juttu lähti liikkeelle huutokaupatuista L. v. Beethovenin hiuksista. Se sai aikaan varsinaisen sanaleikkiketjun.
Ajattelin eilen myös etsiä Youtubelta suomalaisia videoita. Löysinkin sellaisia.
2 kommenttia
Tom Dooley
20.10.2007 10:11
Pitäisikö perikunnalle jättää omat karvansa molemmista päistä ;) Niillä saattaisi siis olla taloudellista merkitystä... Jaa, perunkirjoitusta tehtäessä olisi mukava olla kärpäsenä katossa kun kaapista löytyy kasapäin karvoja pienissä pusseissa ja selitys siitä, mitä karvoja ne ovat...
Toisaalta: lomalle jäädessäni voisin ryhtyä netin kautta myymään jo nyt myymään niitä ajatuksella, että niillä voisi olla "Lohduttava ja parantava vaikutus." Montako pussia laitetaan ja onko väliä kummasta päästä - vai siltä väliltä? Mukavaa päivää ;)
martin
21.10.2007 02:19
Kiitos, TD, hiuksianostattavista sanoistasi. Lohdullisesti: Mikä nousee, sillä on yleensä tapana myös laskeutua, eikö totta? Hywää yötä!