Pökät

Eilen olin Pelsen kanssa kaffella ja sitten vaateostoksilla ja kivaa oli. Varmaan ollaan toisemme tiedetty siitä asti, kun olen Turkuun muuttanut, mutta tuskinpa koskaan paljoa puhuttu. Ja kun Pelse oli nuorena poikana ollessansa baarissa aina aikas tuubat ja kun minä joko seurustelin tai lutkasin, ei yhteistä rupatteluhetkeä päässyt syntymään. Mutta nyt olemme aikuisia ja toimimme toisin... Ja kuten Pelse kertoili omassa blogissaan, puhuimme myös mahdollisesta turkulaisten bloggaajien tapaamisesta. Meitä on täällä kai aika monta, ja olisi kiva istahtaa hetkeksi alas. Ottaa vaikka olut. Tai siideri. Tai kahvi. Manhattan? Kiinnostaako ketään?

Pelse auttoi vaatetusvalinnoissa ja yhdessä tulikin löydettyä oikein hienot pöksyt. Hiukan oli private danser -olo, kun Pelse istuskeli Stockalla vakavana nojatuolissa ja arvosteli ja minä vaihdoin koko ajan uutta rättiä päälle ja tepastelin näytille. Opin myös, että minulla ei ole paksut reidet, kuten olin aina luullut, vaan VOIMAKKAAT. Olen iloinen jalkojeni kokemasta muutoksesta.

Nyt pitäisi ajaa rautakaupan kautta maalle. Syysloma, ruhtinaalliset kaksi päivää, alkoi ja se aika olisi tarkoitus viettää maalla. Pupulla on lomaa koko viikko ja hän meni sinne jo maanantaina. Saapa nähdä, paljonko uutta kukkamaata on alkuviikolla syntynyt. Yhdessä ollaan raivattu uskomatonmäärä tienpenkkaa kivikkotarhaksi, ja minusta on ollut tosi kivaa tehdä työtä yhdessä. Jännä nähdä, miltä maa näyttää ensi kesänä.