Nenä aamuruuhkassa

Bussipysäkillä minua tuijotti Nenä. Se kertoi haistavansa rahan. Minusta näytti, että siltä kuitenkin valui räkää eikä nuhaisena mitään haista.

Nenän oli kuitenkin tarkoitus saada minut islantilaisen pankin asiakkaaksi. Ei onnistunut, kuuma lähde, jäätikkö tai poni olisi toiminut paremmin. Vaihdoin Nenän raikkaaseen purkkamainokseen, joka tosin sai miettimään olenko hoitanut hampaitani tarpeeksi hyvin.

Vähitellen bussipysäkille tuli muitakin odottelijoita, eri-ikäisiä naisia. Heitäkään Nenä ei puhutellut. Olisiko se puhutellut kuitenkin muita miehiä. Mutta muut miehet eivät nähneet Nenää, kun he ajoivat yksinään autoillaan, jotka seisoivat ruuhkassa, jossa bussi ajoi niiden ohi omaa kaistaansa.
Naiset painaa joukolla miesten ohi joka aamu. Miksi ihmeessä kukaan haluaa istua autossaan aamuruuhkassa, kun julkisillakin pääsee.

Monen auton ratissa näkyi kyllä olevan nainenkin, eläköön tasa-arvo.

Jos nenä näyttäisi vielä reitin, jolla aamuruuhkat kierretään se varmaan kiinnostaisi monia.