I hope I'm old before I die
I hope I live to relive the days gone by
I hope I'm old before I die
Elän epäikää, tai siis keski-iäksi tätä virallisemmin kutsutaan. Nuorena, joskus kauan sitten kun ajatteli tulevaisuutta, niin kuvitelmat yleensä loppuivat johonkin kolmenkympin korville. Silloin haaveissa oli "valmiina" mies, mukava asunto, kiinnostava työura ja rahaakin varmaan niin paljon, että siitä ei erikseen tarvinnut unelmoida.
Aivan villeimmät fantasiat veivät vanhuuteen, harmaaksi vapisevaksi ukoksi mökkipolkua kulkemaan.
Mutta ei koskaan näljäkymppiseksi mihinkään.
No tässä sitä ollaan, kun kalenterin lehden kääntää niin yksi merkkipaalu jo häämöttää seuraavalla sivulla.
Mitä tapahtui nuoruuden unelmille? Kävivätkö ne toteen? Nassu löytyi ainakin paljon myöhemmin kuin olin ajatellut, urakin urkenee hitaammin, raha ei ole tehnyt luokseni pesää.
Koti on kuitenkin ihana, mutta ei kyllä sellaiselta alueelta, josta nuorena olin edes kuullut.
Keski-ikäinen mies on yhteiskunnassamme varmaankin jonkinlainen normi, päätellen vaikka siitä, että esim. työsuojelussa nuorille, naisille ja ikääntyville on erillisiä ohjelmiansa ja tavoitteita.
Keski-ikäinen mies on ilmeisesti se, jonka kuuluu jaksaa tehdä työtä mukisematta ilman sen erikoisempaa paneutumista hänen jaksamiseensa. Keski-ikäinen mies on se, jonka ei oleteta uupuvan, pitävän melua itsestään, on väritön puurtaja.
Kun keski-ikäinen nainen voimavaraistuu ja löytää itsensä ja vahvuutensa uudestaan ja uudestaan medioissa, mitä tekee keski-ikäinen mies? Pönöttää harmaana ja unohdettuna jossain nurkassa. Näyttelijöiden kohdalla puhutaan aina siitä, miten vanheneville naisnäyttelijöille ei riitä rooleja ja tilaa esityksissä. Todella suuri yhteiskunnallinen ongelma. keski-ikäiselle miehelle on puolestaan varattu hyvin kapea rooli perheen elättäjänä, työssäkäyvänä keskivartaloltaan tanakoituvana epähenkilönä. Ihan tässä tavallisesa elämässä.
Vaikka en käytäkään kravattia, pikkutakkia yms. keski-ikäisen miehen symboleja ja vaikka luultavasti vaikutan muutaman vuoden nuoremmalta kuin olen, tunnen silti kuuluvani tuohon harmaaseen massaan, joka itse asiassa ei ole juuri mitään.
Tosin huvittavaa on naisten kiinnostus, kun ulkoilutan koirakaveriani, silloin meillä pojilla käy kyllä flaxi niin, että ei paremmasta väliä. Ilmankos me keski-ikäiset miehet tarvitsemme autoa, lemmikkiä, nuorta tyttö tai poika-ystävää, jolla saamme huomiota itsellemme, näinä huomiotalouden aikoina.
These are strange days we're livin' in today
Am I straight or gay
Tänään on karkauspäivä, oikein huvittaa, että tasa-arvoistuvassa yhteiskunnassamme media erikseen nostaa esiin karkauspäivän, päivänä, jolloin naisella on lupa kosia! Jos juuuri tällaiset jutut eivät ole omiaan painamaan naisen asemaa niin mitkä sitten. Vai onko kyseessä kangaskauppojen mainoskikka, jolla hiipuvaa myyntiä saadaan nostetuksi, edes kerran neljässä vuodessa? Miehen kun pitää ostaa se hamekangas, jos antaa rukkaset. Hamekangas? Päivä jolloin nainen SAA kosia, mitä vuosisataa nämä naistoimittajat elää?
Well these are strange days we're livin' in today
Cest la vie I say, I say, I say
Old before I die
Old before
Old before
Old before I die
Old before I die
2 kommenttia
Roope2
29.2.2008 10:19
Neljänkympin täyttäminen viime lokakuussa oli outoa. Toisaalta pitäisi alkaa aikuiseksi ja yhteiskunnalliseksi normiksi kuten sanot mutta kun toisaalta ei tunnu yhtään siltä. Ajatuksia perheestä, rahasta ja urasta on joutunut käymään läpi. Haaveista luopumistakin.
Kauneuspilkku
29.2.2008 10:24
Tietyllä tavalla on helppoa olla lapseton homo. On vapaa tietysitä ympäristön asettamista paineista ja normeista. Tosin ympäristö sitten asettaaa ihan toisenlaiset paineet.
Se mitkä normit ja paineet istelleen on asettanut ja miten niiden kanssa pärjäilee onkin ihan toinen juttu..