Ajauduin taas kerran tuopilliselle, seuraavalle ja kolmannellekin...
Nyt vain suru tulee pintaan, huomaan, etten ole vieläkään valmis mihinkään sellaiseen, jota kaipaan.
Ja kuitenkin kaipaan tällä hetkellä helliä käsiä ympärilleni, olkapäätä, jota vasten itkeä tuska pois.
"Yössä yksin, siellä saapuu kyyneleet.
Siellä itket katkerimmat kyyneleet.
Luona pöydän valvoessas,
siinä kasvot käsiin peitä,
silloin tulee kyyneleet.
Kun uusi päivä nousee, et nää sä voimaa sen.
Ja suurta tuskaa tuottaa vain sääli ihmisten.
Kun taas nyt ilta saapuu ja jäät sä varjoon sen.
Et kuule rakkaan ääntä, olet huoneessas yksin sä surullinen." (Kirka - Kyyneleet)
1 kommentti
martin
9.12.2011 02:15
ja Sinun rakastavat kätesi...