Paavo - siis tuo karvapallo, jonka "yksinhuoltaja" siis nykyisin olen, on ollut varsin läheisriippuvainen. Illalla hän painautuu kainalooni, ikäänkuin lohduttaakseen yksinäistä yötäni. Aamulla, juuri herätyskelloin soinnin jälkeen kolli tulee viereen, tuijottaa hetken ja poistuu keittiöön anelemaan aamupalaa...
Töistä palattuani hänen karvaisuutensa kaipaa huomiota herkkupalan ja harjauksen muodossa. Iltaisin pitää huolta, naukumalla, että olen oikeaan aikaan menossa sänkyyn...
Mitäs me kaksi kollia, omat tapamme jo meilläkin. Tukea ja turvaa toisiltamme. Kaksi rapsutuksesta pitävää yhdessä. Tässä me vanhenemme - yhdessä.
3 kommenttia
Nermal
7.3.2009 01:05
Suloinen :)
martin
7.3.2009 12:43
Mukavaa vanhenemista yhdessä!
Torontosta
12.3.2009 01:59
Paavo on komea. I love to watch cats, you know we have 3 of them, they are amazing. Kaikilla on oma persoonallisuus.