Kysymmekö itseltämme todella vilpittömästi sitä, teemmekö lähimmäisellemme hänen kannaltaan hyvää tehdessämme omasta mielestämme hyvää?
Ajattelemmeko sanojemme ja tekojemme nostavan lähimmäisemme itsetuntoa ja arvoa?
Tekisimmekö itse neuvomamme pelastaaksemme lähimmäisen pulasta?
Laiminlyömmekö lähimmäistämme itsemme takia?
Rokkihomolle erityisesti.
5 kommenttia
Rokkihomo
29.8.2010 10:56
Tämä ei aida kovin helposti aueta muille lukijoille.
(Ja suhteessa siihen, mistä oman ymmärrykseni mukaan puhuimme kun puhuimme otsikon aiheesta, ei tämä itse asiassa aukea minullekaan.)
Rokkihomo
29.8.2010 13:32
...mutta ideaalissa maailmassa varmasti olisi hyvä toimia noin. (Ts: "What would Jesus do?")
Reaalimmassa maailmassa en rehellisesti ottaen pysty vakuuttamaan siitä että kaikki ihmiset olisivat lähimmäisiä.
En läheskään.
(Se prostituutio, josta itse muistaakseni puhuin, viittasi itsensä myymiseen työasioissa, ja niiden ohella muissaKIN kompromisseissa mitä elämässä vastaan tulee.)
martin
29.8.2010 20:57
(Älykkäänä ihmisenä, rokkihomo, ymmärrät, että työasioissa on kyse kuitenkin juuri tästä. Tarvitset vain tahtoa ja energiaa soveltaa...)
Ei tarvitse olla täydellinen, mutta hyvän laajuuden rajoittaminen vetoamalla realismiin ei kerro, että toimisi hyvin, vaikka sanoo, että olisi hyvä toimia noin. Yritätkö? Käytätkö verukkeita olla muuta?
Rokkihomo
30.8.2010 13:38
Vastauksena lyhyt vastakysymys monikon ensimmäisen muotoa siteeraten:
Vaadimmeko lähimmäisiltämme liikaa?
martin
30.8.2010 15:17
Jokainen yrittäköön oman osuutensa hyvästä ja ottakoon vastaan vaillinaisena synninpäästön. Jokaisessa meistä vaikuttaa asenne - pyrkimys, mutta myös armollisuus itseä ja toisia kohtaan.