On mukava käydä periaatteellisia keskusteluja ihmisten kanssa niin, että kaikki tietävät kuitenkin samalla olevansa hyväksyttyjä ja myös pidettyjä mielipide-eroista huolimatta. Näin oli myös eilen S:ssa käydyssä keskustelussa, joka koski avoimuutta.
Olen sitä mieltä, että minun ei tarvitse kertoa itsestäni kaikkea. Kyse ei ole siitä, että minulla olisi vaikeuksia kertoa, vaan siitä, että arvostan oman intimiteettini kuuluvan minulle (eikä kenellekään muulle). Tällaisia intimiteettialueita on mm. seksuaalisuuteni käytännössä. En rupea sitä ruotimaan missään yleisessä keskustelussa. Kyse on siis rajasta, jonka katson olevan olemassa. Ei mistään muusta. En katso, että minun tarvitsee näkemystäni selittää mitenkään muuten. En nimittäin itse näe minkäänlaista ongelmaa pitämässäni rajassa: Mikäli toisilla on ongelma tämän suhteen, voin vain vakuuttaa kunnioittavani jokaisen o m a a ratkaisua.
4 kommenttia
Mahakas
6.12.2009 23:01
Jokaisella meistä on oikeus omaan ajatteluun ja mielipiteisiin. Oman intimiteetin salassapitäminen kuuluu kanssa niihin jokaisen itsensä päätettäviin asioihin. Eikä kaikkia omia asioita tarvitse selittää.
Jusa
7.12.2009 00:18
Tuo periaattellinen keskustelu vaatii hyvää itsetuntoa, koska eri ihmisillä on niin erilaiset katsomukset: poliittiset, uskonnolliset jne... Siinä voi monesti loukata toista ihan tarkoittamattakin. Luulen, että meillä jokaisella on säätelyn varaa, mitä sanomme ja miten sanomme erilaisen näkemyksemme asioihin. Kuitenkin täkeintä on rakastaa lähimmäistään, josko näin ne oikeat sanat löytyisivat. Avoimuus on kaksiteräinen miekka. Toisaalta toivomme sitä, mutta todellakin on olemassa tuo raja, jota ei tarvitse/saa ylittää. Minun "koko itseyteni" jaan Jumalan kanssa; en ihmisten.. Hyvää viikon alkua martin!
Torontosta
7.12.2009 04:04
"Intiimi" itsesuojaus on kaikkien oikeus. Oliko joku kysynyt sinulta personal asioista?
mopsi22
7.12.2009 15:33
Hmm, itse olen liian avoin. Kerron itsestäni varasin vapaasti ja luonnollisesti ja yksityiskohtaisesti. Toisinaan pelkään loukkaavani jonkun toisen intimiteettiä, joka kuuluu elämääni, koska kerron omastani niin laajalti.
Mielestäni omasta intimiteetistään saa pitää kiinni eikä sitä mitä itsestään kertoo, tarvitse perustella toisille. Mutta samalla ei mielestäni saa loukkaantua siitä, jos joku haluaa kertoa itsestään vapaasti, vaikka toinen kokisikin sen hieman "liiaksi tiedoksi".
Ehkä itsekin joskus saan henkisesti turpaani siitä, että lörpöttelen henkilökohtaisia asioitani niin avoimesti. Toisaalta olen todennut, että sellainen olen ja mielummin sellaisena olen. Muuten en ole aito. Joten pidä kiinni vain intimiteetistäsi, siihen on kaikilla täysi oikeus, kuten myös siihen, että saa olla sellainen kuin on.