Kristus istuu valtaistuimellaan ja erottaa kaikista kansoista ihmiset hyviin ja pahoihin. Tämä päivä on maailman luomisen alusta saakka odottanut näitä ihmisiä.
Yhdet ovat antaneet omastaan muille. Toiset ovat pitäneet omansa itsellään. Näin on tapahtunut jokaisen luonnon mukaan.
Niin pääsevät yhdet Jumalan yhteyteen ja toiset, kirotut, heitetään ikuiseen tuleen.
Kiitos, Vapahtaja, antamastasi armosta ja siunauksesta!
5 kommenttia
kesäpoika
23.11.2009 22:31
Korvaan särähti. Ensin heitetään ikuiseen tuleen ja sitten kiitetään armosta. Yksi tyhjä rivi lauseiden välissä ei riittänyt selittämään kuilua.
martin
23.11.2009 22:57
Vaikka olemme KAIKKI joutumassa ikuiseen tuleen, olemme KAIKKI saaneet - täysin ansaitsemattomasti - armon mahdollisuuden. Mitä siis pelätä? Ei mitään, hyvä kesäpoika!
Lause on luettava kokonaisena: Niin pääsevät yhdet Jumalan yhteyteen ja toiset, kirotut, heitetään ikuiseen tuleen.
Armon mahdollisuudesta, siitä mahdollisuudesta, jota emme edes ansaitse, joka on hämmästyttävä lahjoitus, kannattaa kiittää! Oikeudenmukaisuudesta huolimatta Jumalan rakkaus on suurempi.
En näe särähdystä, enkä kuilua. Toivottavasti et Sinäkään! (Tekstin tarkoituksena oli saada huomaamaan, mikä on keskeistä.)
martin
23.11.2009 23:05
Ihmisille on armo jatkuvasti tarjolla elämäksi siihen riittämättömyyteen, mikä on ihmisen tila (conditio humana).
Jusa
25.11.2009 20:38
Kumpi on lähempänä ajatteluasi: "Pelastusvarmuus" jo nyt vai toivo pelastumisesta armon kautta?
martin
26.11.2009 01:03
Jusa!
Tuo kysymys on askarruttanut minua viime aikoina suuresti. Mielestäni kysymyksesi on hyvin muotoiltu: Kumpi on l ä h e m p ä n ä...? Minulla se on pelastusvarmuus. Siinä on ilo.