Omnium fidelium

Vastaan Rh:n haasteeseen ja listaan viisi syksyn kappalettani:

Ludwig van Beethoven: Fidelio, Marzellinen aaria "O wär ich schon mit Dir vereint" (Lucia Popp).
Ludwig van Beethoven: Fidelio, Leonoren aaria "Abscheulicher, wo eilst Du hin?" (Elisabeth Söderström/Gwyneth Jones/Waltraud Meier).
Ludwig van Beethoven: Fidelio, finaali "Heil sei dem Tag" (Seiji Ozawa).
Ludwig van Beethoven: IX sinfonia (Kurt Masur).
Ludwig van Beethoven: Kuorofantasia (solisti: Alfred Brendel. James Levine)

Esittäjät eivät tässä listassa välttämättä ole suosikkejani, mutta heitä olen kuunnellut viime aikoina. Kyseessä ei myöskään ole mitenkään suosikkiteokseni.

Haaste menee eteenpäin Roope2:lle, sleepygaylle, mopsi22:lle, kauneuspilkulle ja kesäpojalle.

Säännöt: Listaa viisi laulua, joista pidät tällä hetkellä.
Ihan sama, mitä genreä ne ovat, millaiset sanat niissä on
tai ovatko ne edes hyviä, mutta niiden täytyy olla lauluja,
joista todella nautit tällä hetkellä.
Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita
tai mahdollisesti vanhempia tapauksia.
Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi
ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!

Ihanaa, kun on joku, josta voi pitää! Ihanaa, kun on joitakin, joista pitää.
Surullista, kun on joitakin, joista ei pidä.
Surullista, kun ei pidä kaikista.

Yllätyksiä!

Tapasin eilen kadulla yhden entisen kollegani. Kun kerroin olevani matkalla katsomaan näyttelyä, jossa olisi muinaisegyptiläisiä esineitä, hän innostui tulemaan mukaan. Niinpä sain autokyydin museolle (ja sieltä pois).
Museolla oli useampikin muinaisegyptiläinen esine esillä. Suurin niistä oli muumiomaski. Se oli ajoitettu 25. tai 26. dynastian aikaan. En olisi aivan varma ajoituksesta. Joka tapauksessa maski ei ole 25. dynastian ajalta - voisin sanoa lähes varmuudella. Hämmästykseni muumiomaskin suhteen johtui lähinnä siitä, että väitöskirjani käsittelee juuri 25. dynastiaa.

Kun museolta ajelimme kohti kirjastoa, jonne olin menossa, niin eikö sydämeni hypähtänyt rajusti yhteensattuman ilosta: noustessani autosta saapui juuri myös maailman-suloisin-armain-hullaannuttavin-sydänkäpyseni kirjastoon ja sainpa häneltä vielä lahjankin!
Kirjastossa katselimme hieman vanhan puolen uutta ilmettä. Kyllähän se on raikkaan oloinen, valoisa, tilavamman tuntuinen kuin ennen. Yhdyskäytävää pitkin siirryimme lopulta uudelle puolelle.

Eivätkä päivän yllätykset päättyneet näihin.

Rakas, kaikki, elämä - Sinä! Hymyilit ja onni oli täydellistä. Istuit ja kerroit tarinoitasi - ja koko maailma oli paikallaan. Sinä minussa - rauhasi, varmuutesi... suloinen taivaan armo, Luojan siunattu lahja!

Istun kotona ja näen kasvosi edessäni. Rientäisin suutelemaan niitä, suutelemaan tuhansia kertoja - kuinka levollinen olen - ja kuinka palaa minussa!

Vain sitä siunausta pyydän Sinulle, mitä toivot ollaksesi onnellinen!

Minulla on ollut aivan mahtava viikonloppu!!!
Oli konserttia, bibliodraamaa, meditaatiota (vedin itse), soutelua (minä sain ihailla järveä - kiitos M!), saunaa, hyvää ruokaa, mukava vetäjäryhmä, messu - ja mikä parhainta - 33 fantastista osanottajaa minun lisäkseni Malkuksen leirillä Janakkalassa.
Odotan jo nyt innolla ensi vuoden leiriä!

(Otsikon "lähes" viittaa kruunun puuttumiseen leiriltä, ymmärrättehän.)

Oi tätä hyvän olon määrää - ja sen aihetta!

Eilen jouduin todistamaan pahoinpitelyä kadulla. Nuori heteropari riiteli todella rajusti (siis ihan suoraa huutoa). He eivät kuitenkaan käyneet toisiinsa käsiksi. Tapahtumiin puuttuikin yllättäen muualta ilmestynyt kolmas henkilö, joka löi miestä. Nainen oli tässä vaiheessa paennut rappukäytävään talossa, jossa hän ilmeisesti asui. Lyöjä näytti kävelevän rauhallisin askelin pois. Lyöty taas lähti kävelemään takaisin siihen suuntaan, mistä oli tullut. Hän ylitti kadun, mutta lyyhistyi sitten jalkakäytävälle, ja alkoi huutaa apua.

Kiirehdimme T:n kanssa paikalle. T rauhoitteli miestä, joka itki vuolaasti ja valitti kovaa kipua päässään, ja minä soitin ambulanssin. Otsassa oli iso haava, joka vuoti melkoisesti. Mies sanoi, että häntä ei ole ikinä aikaisemmin lyöty - hän oli aivan suunniltaan.
Kolmas henkilö oli ollut täysin tuntematon ihminen.
KUKA TEKEE TÄLLAISTA?

Kirkko ja me -lehdessä Kuukauden sanaa välittää Maarian seurakunnan pappi Toni Pätsi.
T.P. kirjoittaa: "Maarian kirkossa itseäni on viime aikoina puhutellut kirkon pääoven kynnys - tai tarkkaan ottaen sen puuttuminen. ... Kirkkoomme on esteetön pääsy. Viimeisten vuosien aikana on puhuttu siitä, kuinka kirkon kynnystä tulisi madaltaa, jotta sinne olisi helpompi tulla. ... Vierastan puhetta kynnysten madaltamisesta tässä yhteydessä. Jos kirkkoon tulemisen ja sen sanomaan sitoutumisen kynnystä vain madalletaan, siihen jää kuitenkin kynnys - siis joku sellainen seikka, joka edellyttää ihmisen omaa ponnistelua ja vaivannäköä."
Kun on kysymys kirkkoon tulemisesta - niinkuin T.P. kirjoittaa - niin kynnyksen olemassaolo estää, raskauttaa ja ehkä pelottaakin. Ovatko ilo, turva ja olemisen vapaus toteutuneet? Eivätkö rajaaminen ja arvottaminen ole korvanneet iloista sanomaa?!
T.P. jatkaakin: "Kuinka helposti puhumme armosta ja anteeksiannosta tai pelastuksesta, mutta heti sivulauseessa alamme asetella ehtoja. Jumalan siunauksenkin voi saada vain rakennukset ja meidän mittapuumme mukaan s o v e l i a a t [minun harvennukseni] ihmiset."
Yksi T.P:ä puhuttelevista kohdista Raamatussa on kertomus siitä, kuinka Jeesus parantaa kaksi sokeaa (Matt. 20: 29-34). Tässä kertomuksessa sokeiden ympärillä olevat ihmiset käskevät heidän olla hiljaa heidän yrittäessään huutaa Jeesusta avuksi. Sokeat kuitenkin tällöin vain korottavat ääntään.
"Jeesus kysyy heiltä [so. sokeilta]: 'Mitä haluatte minun tekevän teille?' "
Missä on kynnys?

I stora delar en mycket lyckad föreställning. Hör t.ex. Elisabeth Söderström när hon andra gången sjunger "Geschworen hab ich ihm Trost".
---------------------------

Han sitter bredvid mig och jag är helt lugn. Detta är evigheten.

Näemmä herätti sienimetsässäoloni hämmästystä... miksiköhän?!
On ainakin tunnustettava, että en ole kovin käytännöllinen. Unohdin laturini Helsinkiin. Luulenpa kuitenkin, että suurin hämmästyksen syy on siinä, että minua on vaikea kuvitella missään olosuhteissa metsään ja sitäkin vähemmän poimimassa sieniä.

Vad jag hört från mina släktingar for herrskapet ibland ut för att plocka bär. De sista åren på godset använde man då ofta dressinen för att nå skogen. Tjänstefolket följde förstås med.

Kunnioittakaa ja ylistäkää Jumalaa, sillä Hän on hyvyydessään käsittämätön!