Kerromme itsellemme tarinoita itsestämme. Emme haluaisi tarinan olevan epäjohdonmukainen. Joskus oiomme mutkia suoriksi ja joskus jatkamme jääräpäisesti yhdellä ja samalla tiellä, vaikka voisimme vaihtaa uudelle tielle.
Minä teen usein niin. Monesti valehtelen ja/tai kaunistelen tarinaani. Välttämättä muut eivät minua saa kiinni siitä, mutta oma oloni on epämukava.
Taivun siis helposti fariseukseksi.
Minulla on syitä olla ottamatta mukaan tarinaani osia, joita en halua sinne. En siltikään voi estää tarinani rosoisuutta. Nöyrtyminen on vaikeaa ja taistelen vastaan. Näen tiellä pysymisen ja uusien teiden häämöttävän...
Tarinan uudenlaisen.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!