Häpeän

Lepäämme helposti siinä uskossa, että kaikki on hyvin, jos olemme saaneet anteeksi pahan tekomme. Kaikki onkin hyvin.

Anteeksianto pahan teon tapahduttua johtaa pahantekijän muuttamaan käytöstään kiitollisuudesta.
Vai johtaako?

Uusia pahoja tekoja seuraa ja uusia anteeksiantoja.
Jokainen meistä on pahantekijä - ja anteeksiantaja. Vai olemmeko aina anteeksiantajia?

Ei. Usein käymme hakemassa anteeksiannon hiljentääksemme syytöksen ja usein kannamme kaunaa tajuamatta rakkaudettomuuttamme.

Voi meitä ulkokultaisia!

Kun katson anteeksiantoa ja katson jonkun pitävän sitä - minun mielestäni ikävänä - automaationa - enkö silloin syyllisty tuomitsemiseen? Tähän syyllistyin ja häpeän. Olin estämässä antamisen luontevaa ketjua.

Anteeksianto on armollista, ei-oikeudellista ja se voi johtaa tekoihin - antamiseen. Sinä olet minä ja minä olen Sinä - pahassa ja hyvässä. Rikkoessamme tätä rikomme täyttä ihmisyyttä, mutta eläessämme täyttä ihmisyyttä: Hyvää saamme kaikki antaessamme!