• martin

Haamuja

Meissä ihmisissä on monia ulottuvuuksia. Pystymme toteuttamaan itseämme monin tavoin ja se on suurelta osin hyvä mahdollisuus.
Saatamme vaihdella persoonamme päällimmäistä (ulosnäkyvää) ulottuvuutta päivittäin, jos haluamme. Elää persoonamme ulottuvuuksien päivittäistavaratalossa. Silloin muiden ulottuvuuksien ei tarvitse välittää siitä, mitä yksi jollekin päivälle valittu perusulottuvuus on sitoutunut tekemään/jättämään tekemättä. Persoonamme porskuttaa eteenpäin jakautuneena ja unohtaen kokonaisuuden olemassaolon vaikutuksen ympäristöönsä. Sisäisesti on totuttava hajaannukseen. Ajan myötä tavat ja tottumukset ohjaavat valinnoissa tiettyihin valintoihin. Muut - mahdollisesti syrjityt - ulottuvuudet vaativat päästä esille, mutta äänet hiljenevät. Kokonaisuus, persoona, ei kykene enää loistamaan vaan alkaa menettää ääriviivojaan.
Lopulta pimeys vallitsisi ja valo olisi sammunut.

Kuunnelkaamme valon sanomaa! Antakaamme kaiken lähteen valaista meitä! Vapauttakaamme valolle itsemme!
Kristus tulee!

2 kommenttia

JPHki

14.12.2006 23:40

Blogistasi päätellen olet todella syvästi uskonnollinen ihminen, eihän kirjoituksesi suinkaan ole sarkasmia uskontoa kohtaan? Ei uskossa mitään vikaa toki ole, mutta minua itseäni ei vain saisi millään ilveellä uskomaan mihinkään yliluonnolliseen taikka jumalalliseen... Se on minulle aivan absurdi ajatus. Oma uskonsa tai epäuskonsa kullakin...

martin

14.12.2006 23:54

JPHki!
Sarkasmi (tai ironia) ei rakenna mitään ja minä en sellaiseen halua uskoa.
Kuten kirjoitat, niin uskonsa/epäuskonsa meillä kullakin. Se on meidän keskellämme - halusimmepa tai emme.