Du vide

Toivoisin, että minulla olisi mahdollisuus aloittaa pitää orangerieta. Tarkoitan, että se istutettaisiin minulle. Toivoisin myös, että minulla olisi huvimaja, jonne minulle tuotaisiin kahvia ja bisquits.
Kaupungin ja maaseudun eroa väitetään ruumillisen ja henkisen työn eroksi. Siinä lienee jotain totta(kin) ...
Henkisessä työssäni yritän saada tätä toivettani todellisuudeksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Ehkä hyvä niin – kuvitelkaapa nimittäin niitä lähes hengiltä piiskattuja onnettomia istuttajia, joiden appelsiinipuiden kasvaminen epäonnistui! -. Niinpä elän todellisuudessa, jossa tämä toiveeni ei tue todellisuuttani. Kyseessä on toki vain pieni osa elämääni, mutta tiedon merkitys on valtaisa: Todellisuus jää minulta täyttymättä, koska sitä mahdollisesti tukemaan tulevat toiveeni pakenevat minun todellisuuttani.
(P.S. En ryhdy tässä tekstissä spekuloimaan todellisuuden/fantasian rajoista ja olemassaolosta. Se saattaisi tehdä tekstistäni pelkää tyhjää hölynpölyä, mikä ei olisi niin väärin.)