SINUN ei tule tuntea tuskaa. Päinvastoin.
Sanoit: "Huolimatta yrityksistäsi. Olen hyvin pahoillani."
En käsitä.

Sanasi murskasivat. Karmea todellisuus. En pääse pois (totuus naulitsee paikoilleen - sitä ei voi ajaa pois - se ON.)
Jatkammeko näin. Ai niin...jatkanko näin, jatkanko näin, jatkanko?
Tuntisitpa odottamiseni, tuntisitpa riemuni äänesi kuulemisesta, tuntisitpa...
Laajenisivatpa nämä Sinulla järjettömiin mittoihin!
Julma ajatukseni tuskastuttaa. Ei, ei! Tahtosi toteutan kuitenkin!

Sinä! Julma? Kuinka lämmin oletkaan! Minusta karisee loputkin inhimmilliset tunteet, elävää kuollutta muistutan. Kukapa iloitsisi tunteettoman kanssa?!
Kuolleethan eivät hohda eivätkä innosta elävien rinnalla.
En saisi edes olla tunteeton. Täydellinen itsensäkieltäminenkinkö on liian vähän???
Niin... Ainaisesti teen toiveesi mukaan. Koko ajan - en petä. En vain voi täyttää toivettasi sen syvimmässä mielessä - se olisi tappamista.

Henkesi hurmaa minut. Se ajaa minut hulluuden partaalle ja silloinkin varjelen Sinua.
Olet tehnyt hyvin. Minä vain en pysty tunteettomuuteen.
Annan. (hiljaisuus................)