Tänään noin klo. 21.00 sain nähdä jokakesäisen ja jokapäiväisen näytelmän ikkunastani. Valtava naakkaparvi laskeutui katolle, lähitalojen katoille ja sisäpihan puihin. Noin kolmen vartin jälkeen ne lehahtivat - kuin yhteisestä päätöksestä - pois.

Jos olisimme niin vapaita kuin taivaan linnut!

Olemme vankeja. Ei vain kykenemättömyydessämme lentää vankeja, vaan pelkojemme vankeja. Kuitenkin meillä on saatavana iäisyys. Sen rinnalla kaikki muu on loppujen lopuksi mitätöntä - myös oma maallinen elämämme.
Mutta pukeudumme vangin asuun.

Vangin asun tilalta voisimme kiinnittää huomiota ainakin vapaisiin asuihin, siihen, että ne ovat myös meitä varten olemassa...

En enää ajattelisi, sanoisi ja tekisi asioita, jotka eivät sovi minulle. Olisin se kokonainen minä, joksi minut on luotu.
Vaikeuksissakin.
Sillä kohdallaan olo on ihanaa!