Kulissin takaa

Lauantaina kävin Turun kaupunginteatterissa katsomassa Kuka pelkää Virginia Woolfia? Hieno näytelmä, hienot näyttelijät. Näytelmä on syystäkin saanut hyvät arvostelut.

Sunnuntaina kävimme Naantalin kylpylässä katsomassa taidenäyttelyn, joka vaipukoon unholaan. Auran galleriassa kävimme katsomassa naivisti Katja Mesikämmenen näyttelyn. Jäimme vielä pohtimaan, josko osa veronpalautuksistamme menisi taidehankintaan.

Kävimme asuntonäytössä Yliopistonkatu 2:ssa. Aivan mahdottaman erinomaisen valtavat näköalat joelle ja katedraaliin. Mutta, mutta: iso olohuone, keittiö ja makuuhuoneet koppeja. Meillä on nyt sadan neliön kolmio ja kun samankokoiseen pinta-alaan tungetaan yksi makuuhuone lisää ja sauna, niin täytyyhän sen jossain tuntua. Ei meillä varsinaisesti mitään uuden asunnon hinkua ole, vaikkakin yhdelle lisähuoneelle olisi käyttöä.

Tämänvuotiset Beaujolais Nouveau'tkin tulivat testattua ja huonoiksi havaittua.

Eilen olin työasiaoissa Helsingissä. Unohdin matkapuhelimeni kotiin. Enpä ole aikaisemmin huomannutkaan, kuinka puhelin- ja nettiaddiktio ovat vallanneet herkän mieleni. Vieroitusoireet olivat ilmiselvät.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämän vuoden Finlandia-palkinto tulee antaa Juha Itkoselle romaanista Kohti. Perusteluna on se, että kirjailija on niin söpö. Yhtään ehdokaskirjaa en ole lukenut. Itkosen kaksi edellistä kirjaa olen kehunut aikaisemmin tässä blogissa.

Palkinnon jakaa oululainen diiva Kaisu Mikkola. Oulussa kasvaneena olen lukenut hänen vallitsemiaan Kalevan kultturisivuja aikoinaan paljonkin. Aikoinaan sanottiin, että suomalaisten sanomalehtien kulttuurisivuista Helsingin Sanomien lisäksi ainoastaan Erkka Lehtolan Aamulehti ja Mikkolan Kaleva olivat lukemisen arvoisia.

Olinpa erään järjestön vuosikokouksessa viikonvaihteen. Koska kyseessä on naisvaltainen järjestö, iltatilaisuuksissa on krooninen pula tanssittajista. Näin ollen meillä harvoilla tanssitaitoisilla miehillä riittää vientiä. Aamulla sitten tuntee jaloissaan keinumisen jäljet. Kivaahan se on!

Kokous järjestettiin Äikäälässä, joka tunnetaan paremmin myyntinimellään Vanajanlinna. Se on Hämeenlinnassa sijaitseva "kartano". Alun perin sen rakennutti tohtori Rosenlew metsästysmajakseen ja huomenlahjaksi nuorikolleen. Presidentti Ryti havitteli sitä presidentin kesäasunnoksi, mutta sen osti valtion nenän edestä saksalaissyntyinen asekauppias Daugs. Sittemmin siinä toimi kommunistien agitaatiolaitos Sirola-opisto. Kommunistit joutuivat rahapulassaan myymään paikan ja nyt se on golf- ja kongressikeskus (niin muuttuu maailma, Eskoseni).

Ruoka oli aika hyvää. Varsinkin lounasbuffeet olivat maukkaita. Päivällisen tournedos maistui erinomaiselta, alkupalan miekkakala ei ollut ihan nappi. Palvelu oli erinomaista, erityiskiitos charmantille hovimestari Irja Tupamäelle.

Koulussahan sitä hieman tutustui Kalevalaan ja Seitsemään veljekseen. Nyt niihin on tullut tutustuttua hieman enemmän Mauri Kunnaksen versioina iltasadun merkeissä. Eilisiltana luin tyttärelleni veljesten karkumatkasta lukkarinkoulusta Sonnimäelle pyllyilemään.

Isänpäivä on pöhkö päivä. Tietysti isät ovat tärkeitä. Se tuntuu kuitenkin keinotekoiselta.

Minut "herätettiin" samppanjapullon korkin paukautukseen. Lahjaksi sain tyttäreni askarteleman jääkaappimagneetin, Boel Westinin Tove Jansson - ord, bild, liv ja Arthur Miller-vainajan Adolfin linna.

Päivä jatkui hirvipadan, oluen ja Koskenkorvan kera ja päättyi blineihin ja mätiin oluen ja Koskenkorvan kera.

Välissä henkevää seurustelua.

Istun Suxesin tietokoneen ääressä kirjoittamass tätä. Suxes on Turun ainoa homobaari tätä nykyä. Tai kai tämä on enemmän lesbobaari, jossa me homot ollaan.

Luin Iltasanomat ja kiukuistuin. Miksei se Haloska voinut ojentaa sitä laatupalkintoa sille Stora Enson tiimille, joka sen oli ansainnut. Jo on vähäiseksi mennyt Suomen tasavallan presidentin vaikutusmahdollisuudet, kun tällaista kiukuttelua tarvitsee käyttää. Lopetetaan koko pelleily!

Viikonvaihteessa osallistuimme vaimoni sukulaisen ristiäisiin Pohjanmaalla.

Jouduin tulemaan ulos kirkollisesta kaapista eli kertomaan, etten ole kelpoinen lapsen kummiksi, koska en kuulu suuremman kansankirkkomme hyväksymiin kristillisiin kirkkoihin (enkä kuulu tosin mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan).

En ole viitsinyt kirkkoon kuulumattomuuttani kuulutella kovin laajalti. Kaksi kertaa aikaisemmin olen joutunut kieltäytymään kummin tehtävästä ja silloin se on tullut esille.

Ristiäisten yhteydessä olen usein ihmetellyt markkinoinnin puutetta. Minusta kirkko voisi osoittaa kiinnostusta lasta ja hänen perhettään kohtaan siten, että pappi pitäisi itsestään selvänä, että hän tulee kotiin kahvittelemaan ja viestimään työnantajansa sanomaa ja myymään itseään kontaktiksi kirkkoon. Nytkin papilla oli tärkeämpää tekemistä.

Alkuviikosta liityin Facebookiin. Tarkoitus oli vain kurkistaa sitä, mutta tulipa sitten liityttyäkin.

Liityttyään Suomessa liittyy myös automaattisesti Suomi-verkostoon. Koska kukaan ei vielä ollut ehtinyt bongata minua sieltä, profiilissani oli teksti: You have no friends in Finland. Nyt onneksi muutama on löytynyt.

Eilen söimme päivälliseksi purjopiirakkaa ja sen seurana join pullon valkoviiniä (siis Quiche Lorraine sai seurakseen Alsacessa kasvanutta rieslingiä). Kahdelta yöllä heräsin päänsärkyyn enkä enää saanut unta sen jälkeen. Kun täyttää neljäkymmentä, ei näköjään pää kestä edes viiniä (viinasta piti, lähes, luopua jo kymmenen vuotta sitten).

Terveisiä Hamburger Börsistä!

Tämä ei tosin sijaitse Hampurissa vaan ihan kotoisesti täällä Turun kauppatorin reunalla.

Olin koko päivän seminaarissa: taas pari uutta ideaa hankkia rahaa firmallemme.

Kummallista, kuinka kaikki paikat, joissa käy S-kortti vajoavat niin alas: massoille massaa.