Lankapuhelin - että mikä puhelin?

YLE Turku kertoo huvittavasta nykynuoriin liittyvästä tapahtumasta. Toimituksen harjoittelijaa pyydettiin soittamaan lankapuhelimella Tuorlan observatorioon. Harjoittelija ei osannut käyttää tavallista puhelinta!

YLE Turku
Tähän on tultu: Ensimmäinen ja ehkä viimeinen lankapuhelinsoitto
http://www.yle.fi/alueet/turku/2012/03/tahan_on_tultu_ensimmainen_ja_ehka_viimeinen_lankapuhelinsoitto_3355740.html

Joudun ilmeisesti museoon! Olen korjannut ja ylläpitänyt puhelinyhdistyksen oppipoikana käsivälitteisiä puhelinkeskuksia. Niissä oikea ihminen yhdisti pyydettyyn numeroon.

Sen varmistamiseksi, ettei minua seuraavaksi kärrättäisi tekniikan museoon pällisteltäväksi, kerron toimivani päivittäin uusimman tietotekniikan parissa. Otin juuri henkilökohtaiseen käyttööni Nokia Lumia 800 -kännykän ja Samsungin Windows-pohjaisen Slate PC -lääpykän. Se tekee kaikkea muuta paitsi ei keitä kahvia.

Toki meillä jokaisella on omat rajoittuneisuutemme. Apple on meidän perheessä kirosana. Sosiaalisiin verkkoihin kuten Naamakirjaan pidän tiukasti välimatkaa. Seuraan niitä vain katseella ja kaukaa. Merkit kuitenkin viittaavat, että jonain kauniina päivänä, mieluiten kaukana tulevaisuudessa, minut pakotetaan mukaan internetin sosiaalisiin verkkoihin.

Noh, tavallisuus on tietysti kovasti aikaan sidottu juttu. Se mikä nyt on tavallinen, voi huomenna olla harvinaisuus. Luulenpa, että itse sekoaisin sorminäppäryyteeni, jos joutuisin käyttämään pyörivällä valintalevyllä varustettua puhelinta. Aika aikansa kutakin.

Noin kerran vuodessa tulee tarve lähettää telekopio (eli telefaksi) jonnekin. Siihen liittyy aina suuria kysymyksiä.
- pitääkö pistää nolla alkuun ulkolinjaa varten (sama juttu on toimistojen lankapuhelimien kanssa), vai onko laite kiinni suoraan ulkoisessa numerossa
- kuinkas päin se paperi pitikään pistää
- onkohan siellä toisessa päässä edes paperia ladattuna

En lukenut YLE Turun juttua ennen kuin olin kirjoittanut tämän viestini jokseenkin valmiiksi. Päädyin kuitenkin melko tavalla samoihin esiintulleisiin sudenkuoppiin, kun mietin kännykkään tottunutta ihmistä lankapuhelimen kummallisuuksien kimpussa.

Suurin "kummallisuushan" lankapuhelimissa (toimistojen ulkolinja/sisäverkkohärdellin lisäksi) nykynäkökulmasta lienee se, että numeron näpyttelyn jälkeen ei kuitatakaan syötettyä numeroa "loogisesti" vihreän luurin painamisella. Lisäksi lankaverkossa jätetäänhän samalle teleliikennealueella sijaitsevaan liittymään soitettaessa suuntanumero siitä alusta pois, joka puolestaan kännykkäverkoissa kuuluu erottamattomana osana numeroon...

Itse luovuin lankapuhelinliittymästä 1999, kun meidän kaapeliiverkkoon kytketyn taloyhtiön antenniverkko muutettiin kaksisuuntaiseksi ja sain kaapelimodeemilla toimivan kiinteän netin. Töissä lankapuhelimet katosivat pöydiltä muistini mukaan suunnilleen 2004.

No, kysessä olikin tet-harjottelija, jolla ikää on todennäkösesti n. 14-15 vuotta. Mä sen sijaan muistan lankapuhelimet omasta lapsuudestani 90-luvulta ja muistanpa vielä senkin, miten niitä käytetään. Me luovuttiin niistä joskus 2000-luvun taitteessa ja hankittiin kaikille kännykät. Mä oonkin sitten varmaan viimesii ikäryhmii, jotka vielä muistaa sen aataminaikusen lankapuhelimen. Tervetuloa 2010-luvulle, JuhaniV!

Meikäläinen käyttää vielä töissä myös lankapuhelinta, toki näppäinmallista digitaalista, kun siihen saa jykevämmät sankaluurit kiinni puhelinpalavereja varten. Yleensä ottaen puhelimen käyttö on toimistotöissä vähentynyt, kun sähköposti ja viimeisen kymmenen vuoden aikana yhtiön sisäiset chat-ohjelmat ovat yleistyneet. Siinähän sitä hulluksi tulee, kun chat-ohjelma pompauttelee ruudulle rupattelupyyntöjä yhtä aikaa monelta henkilöltä... Olo on kuin olisi monta puhelinluuria korvalla yhtä aikaa.

Lankaliittymät ovat edelleen edullisempia käyttää, etenkin soittaminen erilaisiin palvelu- ja yritysnumeroihin, tai vaikkapa Yleisradion yleisölähetyksiin (jos niitä harrastaa, en) on lankapuhelimesta halvempaa. Tietenkin on saman lisäkulun kaikkiin puheluihin iskeviä, kuten VR tai Finnair, jolloin lanka tarjoaa säästöä vain perusosuudessa. - Ulkomailla lankaliittymä on väestörekisterin puuttuessa myös tärkeä osoite- ja tunnistamistieto, lankaliittymän kahdella laskulla sekä sähkölaskulla saattoi todistaa kotiosoitteensa mm Kanadan sairasvakuutuspuljassa, kun yhteiskunnan ylläpitämää osoiterekisteriä ei ole. - Käytän kyllä aina lankaa, kun voin.

Meillä oli lankapuhelin varmaan vielä vajaat viisi vuotta sitten mutta ei sitä kukaan enää silloin oikeastaan käyttänyt kun koko perheellä oli siinä vaiheessa kännykät. Suljettiin tarpeettomana. Ei ole kyllä ikävä sitä keksintöä, ei sitä arvailua kuka soittaa. Ehkä ainoa hyvä juttu oli että se pakotti opettelemaan muutamia tärkeitä puhelinnumeroita (vanhemmat yms). Nykyään tulee tallentamisen arvoiset numerot vain tallennettua osoitekirjaan kansainvälisessä muodossa ja merkityksellinen on vain nimi, riippumatta mistä ja mihin soittaa.

Ja sitten käy kuten tuttavaperheessä. Isällä olivat kaikki yhteystiedot kännykässä ja jopa tehdyt ja laskutettavat työtunnit. Perheen kersa paiskasi kännykän vessanpyttyyn, jossa se likosi muutaman tunnin. Mitään tietoa ei pystytty palauttamaan. Luonnollisesti minkäänlaista varmuuskopiota ei "varmuuden vuoksi" ollut olemassa.

Luotan edelleen myös paperiin. Esimerkiksi ulkomaille lähdettäessä printtaamme tärkeät osoitteet ja muut tiedot. Ne vielä kahteen kertaan ja kopio kumpaisenkin matkalaukkuun. Muutaman kerran jopa matkapuhelintukiasema on ollut nurin pitkähkönkin ajan. Lankaliittymä on toiminut luotettavasti.

JuhaniV kirjoitti: "Ja sitten käy kuten tuttavaperheessä. Isällä olivat kaikki yhteystiedot kännykässä ja jopa tehdyt ja laskutettavat työtunnit. Perheen kersa paiskasi kännykän vessanpyttyyn, jossa se likosi muutaman tunnin. Mitään tietoa ei pystytty palauttamaan. Luonnollisesti minkäänlaista varmuuskopiota ei "varmuuden vuoksi" ollut olemassa."

Itsellänihän tällaiset tiedot siirtyvät automaattisesti aina pilvipalveluihin ja sitä kautta muihin käyttämiini laitteisiin joten samat asiat on saatavilla missä niitä tarvitsenkaan ja mitään ei häviä vaikka kävisikin vähän kehnommin.

Minulle riittaa lanka "landline". En kayta puhelinta kuin 6-8 kertaa vuodessa,eika muutkaan soita minulle minulle, en ymmarra mita ihmisilla on niin paljon puhuttavaa koko ajan puhelin korvalla.

Kannattaa muuten muistaa, että kännykkä ei ole radio- tai satelliittipuhelin. Puhelu siirtyy kännykästä "ilmoitse" vain lähimpään tukiasemaan ja siitä ihan lankoja (tai valokaapeleita kai nykyisin) pitkin vastaanottajaa lähimpänä olevaan tukiasemaan, josta taas radioaaltoina vastaanottajan kännyyn.

Lankalinjat ja -liittymät säilyvät kyllä pitkälle tulevaisuuteen varsinkin viranomaiskäytössä, jossa tulee varautua elektronisen sodankäynnin ja aurinkomyrskyjen vaikutuksiin tietoliikenteessä.

Ihan tilastomielessä: minulla on lankapuhelin sekä työhuoneella että kotona.

Työhuoneoloissa en ole osannut ihmetellä enkä kyseenalaistaa lankapuhelimia siellä, ne vaan jotenkin kuuluvat sinne.

Ja kotiin asennettiin oma uusi lankapuhelin viime vuonna - samalla tuli oma puhelinkeskus, museomielessä.

Lankapuhelin on olemassa ikään kuin varalla. Joskus vuosia sitten kännykkäoperaattorilla on joku ruuhkasumpputukiasema ja se aiheutti päänvaivaa kännypuheluissa. Lankalinjaan on kytketty myös smon mainitsema antiikkinen telefaksi. Sille on käyttöä muutaman kerran kuukaudessa. Tarkalleen ottaen tarvitsen sitä hoitamaan sellaisia ulkomaanasioita, joissa pitää olla allekirjoitus ja standardien yhteensopimattomuuksien vuoksi mikään muuten käyttämäni sähköinen vahvistus ei toimi. Vaihtoehdot ovat siis laittaa paperit Itellan hukattaviksi (vähintään pari leimaa "Mis-sent to Greenland" -leimalla, kun tulevat perille, jos tulevat) tai sitten päristää faksilla. Faksi on tähän mennessä säästänyt hermoja. Siitä luovun sitten, kun sähköiset standarit saadaan yhteensopiviksi ja toimintavarmuus hipoo sataa prosenttia, tai jos operaattori tulee ja katkoo lankalinjan piuhat.

Kännykän kanssa vältän viimeiseen asti älypuhelimeen siirtymistä. Se on edessä vasta kun nykyinen antiikkirakkine tipahtaa seuraavan kerran pöydältä ja muuttuu lopullisesti hengettömäksi. Tässä ei kuitenkaan ole kyse uuden vastustamisesta vaan yksinkertaisesti tunnen oman luonteenlaatuni: jos kännykällä on "liian helppo" käyttää nettiä ja spostia, niin päädyn hoitelemaan asioita milloin missäkin. Toisaalta kännykkä on työkalu, enkä pääsääntöisesti kuljeta työkaluja samettityynyllä ja koske niihin vain pumpulihansikkain. En edes laske niitä kertoja, kun känny on todistanut kiihtyvyyden yhtälöä, tosin yleensä vain noin metrin korkeudelta. Samoin se on riittävän usein ollut takin taskussa, kun takki on jäänyt auton- tai muun oven väliin. Herkkähipiäisellä puhelimella luuri ei kestäisi vuottakaan.

Älyttömästä puhelimesta on ollut haittaa vain pari kertaa, kun on pitänyt turvautua erillisen navigaattoriin tai muihin karttoihin, tai jos on pitänyt kirjoittaa tekstari muuten kuin läppäriin integroidulla systeemillä. Lähin nettikone on muutenkin aina lähellä, joten tällä on pärjätty.

EDIT: Lisäys: Näin 80-luvun taitteen lapsena olen muutenkin antiikkia. En ollenkaan epäröi tarttua kynään, paperiin ja kuoreen ja laittaa viestejä kulkemaan sillä perinteisimmällä tavalla eli postilla. Olen huomannut, että käsin (tai siis kynällä) raapustamani teksti luistaa eri tavalla kuin näpytelty teksti. Samoin jos tiedän/haluan vastaanottajan säästävän viestin, niin käytän formaattia joka ei sitä hukkaa laiterikon tai laitevaihdon yhteydessä.

Täällä sitä vaan vielä ollaan 12 vuotta myöhemmin ja ihmetellään kun ihmiset tilailevat puhelinliittymiä ilman nettiä! https://www.sambamobile.com/puhelinliittyma/puhelinliittyma-ilman-nettia/ eli voidaanko sanoa, että kaipuu lankapuhelinaikaan osalla meistä on kova?

En kyllä ihmettele. Aamulenkilläkin saa väistellä, kun vastaantulijat pyöräilevät melkein päälle, kun heillä on naamat kiinni älypuhelimen ruuduissa!!