Eilen katsoin elokuvan Lilja 4-ever, joka oli erinomainen.
Illalla livuin työtovereideni kera Down by the Laituriin ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuulin M.A. Nummista Tijuana Taxin säestämänä, Popedaa ja Yötä.
Popedan aikana eräs nuorehko mies tunsi olonsa hyväksi nojautumalla minua vasten ja liikuttelemalla lantiotaan omaani vasten musiikin tahdissa. Työtoverini ihmettelivät esityksen jälkeen vähäistä välimatkaamme. Vastasin hyräilemällä: "Olen matkalla Alabamaan..."
Katsoin kaksi elokuvaa:
Kimpassa oli ranskalainen tyhjänpäiväisyys komean miehen kera.
Decamerone Pasolinin versiona oli kaunis.
Elokuvamaniani syynä on se, että loput perheestäni on vielä maalla ja olen yksin kotona.
Eilen illansuussa lähdin pyöräilemään Uittamolle. Vakaana aikomuksenani oli painua puskiin miehiä katselemaan ja kenties koskettelemaan. Olen asunut Turussa kaksikymmentä vuotta enkä vielä sinne asti päässyt. Tälläkin kertaa meni pupu pöksyyn (kuvainnollisesti siis) ja poljin pysähtymättä polkuja pitkin.
Tulin täksi viikoksi töihin. Ensi viikon pidän vielä lomaa, jottei tyttäreni tarvitse mennä päiväkotiin ennen koulun alkua. Sitten on kolmekymmentä päivää eli vuoden vuosilomat pidetty.
Ostin eilen lipun Eva Dahlgrenin ja Peter Jöbackin konserttiin Turun linnan pihalle 16.8.
Katsoin Populäärimusiikkia Vittulasta. Hyvä. Torniojokilaakso on ihan oma kulttuurinsa.
Katsoin elokuvia:
Der Untergang eli Perikato: kuvaus Hitlerin hallinnon kymmenestä viimeisestä päivästä bunkkerissa. Hyvä.
Salò eli Sodoman 120 päivää: osaamatta ottaa kantaa elokuvan aatteelliseen, taiteelliseen tai moraaliseen puoleen, tyydyn vain panemaan merkille italialaisen eleganssin.
Paha maa: suomalainen elokuva pahan kierrosta ihmiseltä toiselle, jossa kultapoju Jasper pääsi nauttimaan homoseksistä. Hyvä.
Katson tänään kaksi elokuvaa: Paholainen pukeutuu Pradaan ja Riisuttu mies. Miranda Priestly oli parempi pomo kuin Antti Pitkänen.
Hauska yhteensattuma: nautin Paholaista Moet&Chandonin champagnen kera ja samaa juomaa taisivat nauttia Andrea ja "Mark Levengood" Pariisissa.
Ihmetytti, kun Miranda halusi kahvinsa kadulta pahvimukista. Ei kovin eleganttia.
Antti Pitkänen teki oikean ratkaisun jättäessään piispahaaveensa (vaikka se aasilla ratsastaminen oli kyllä aika paksua), onneksi upea vaimo taisi vaan jatkaa rakastamista. Andrea Sachs teki puolestaan väärän ratkaisun lähtiessään Runwaystä pois: hänelle olisi ollut pedattuna päätoimittajuus Mirandan jälkeen ja riittääkö se kastikkeensekottaja hänelle loppuelämäksi.
Riisutussa miehessä yhdessä pääosassa oli ihana Turkumme.
Istun Suxessissa. Osallistuin juuri Turun yliopiston tieteelliseen tutkimukseen, jossa näytettiin miesvartaloita ja kysyttiin kustakin, kuinkan valmis olisin kunkin kanssa a) pitkäaikaseen suhteeseen ja b) lyhytaikaiseen suhteeseen.
Luettuja kirjoja:
Stieg Larsson: Män som hatar kvinnor: odotin enemmän, sujuvasti kirjoitettu.
Sofi Oksanen: Puhdistus: oikein hyvä, raastava, inhimillinen.
Matti Mäkelä: Rakkausromaani: äsämmää, onkohan tämä pornoa vai män som hatar kvinnor.
Suosittelen Kauppahallin (siis Turun) vihreäpuseroisia kalakauppiaita: hyvää myytävää ja hyvää palvelua. Wallinin palvelu siinä vieressä on flegmaattista ja torin Kalapoikien ylimielistä. Viimeksi ostin kampelaa ja mansikkasilliä.
En suosittele Itäisen kadun uutta kreikkalaista ravintolaa Athenaa ainakaan lounasaikana. Tänään vaihtoehtoina olivat porsaan ulkofile, lohi ja tonnikalasalaatti, jotka ehkä ovat kovin kreikkalaisia mutta eivät oikein vastaa minun mielikuvaani kreikkalaisesta ruuasta. Annos oli viileä ja makukin oli unohtunut keittiöön.
Tänään ajelimme Satakunnassa. Kävimme Köyliössä vilkaisemassa Lallia ja Merikarvian R-kioskilla syömässä jäätelöä.
Takaisin kaupungissa: ihmisiä, taloja, autoja, asfalttia, pakokaasuja, Siwa, Stockmann, Akateeminen, sikaribaari, kantojen kopinaa, elämää.
Kotimatkallamme tutustuimme ydinvoimaan Olkiluodossa, ajoimme läpi Unajan kulttuurimaiseman ja tallustelimme Vanhan Rauman kaduilla.
Eilisen päivän vietin tyttäreni kanssa Muumimaailmassa. Se on kummallinen paikka, sillä siellä ei ole mitään erityisiä härveleitä mutta siitä huolimatta lapset näytävät viihtyvän siellä.
Luin eilen Antti Tuurin kirjan Suuri asejuna Pietarista, joka on sympaattinen kuvaus vallankaappareiden asetoimituksesta Neuvostoliitosta Tampereelle talvella 1918. Paras lukemani Tuuri.
Tämä päivä on mennyt lukiessa Daily Telegraphia ja siitä linkkejä seuraillen perehtyessä Englannin kirkon haasteisiin. Ensi viikolla siellä on alkamassa kymmenen vuoden välein pidettävä Lambeth Conference, jossa piispat linjaavat anglikaanisen yhteisön oppia. Tällä kertaa tosin neljännes kutsutuista ei voi saapua paikalle, koska Canterburun arkkipiispa on hyväksynyt homoseksuaalin vihkimisen piispaksi. No, voi että!
Vilkaisin myös New York Timesistä senaattori McCainin haastattelun. Hän ei hyväksy homoseksuaalien adoptoivan lapsia. Hän hyväksyy osavaltioiden myönteiset päätökset homoseksuaalien avioliitoista vai mikä se termi nyt on mutta ei halua liittovaltion säätävän asiasta. Mutta en minä häntä täydelliseksi ole väittänytkään.
Lisäys edelliseen: pari päivää mietittyään senaattori McCain huomasikin, ettei vastustakaan homoadoptiota vaan ei halua siitä liittovaltiotason säätelyä vaan jättää tämänkin asian osavaltioiden päätettäväksi. Aina vain paranee!
Presidenttiehdokkaani John McCain on kutsunut kolme herraa viikonvaihteeksi ranchilleen ja hänen odotetaan valitsevan heistä varapresidenttiehdokkaansa.
Massachusettesin entinen kuvernööri Mick Romney tuli tutuksi omasta presidenttiehdokaskampanjastaan talvella. Hän on loistava organisaattori ja mormoni.
Floridan kuvernööri Charlie Cristin isovanhemmat muuttivat Kyprokselta jenkkeihin. Häntä "epäillään" homoksi mutta, yllätys, yllätys, tällä viikolla hän ilmoitti kihlauksestaan naisen kanssa (politiikan raadollisuutta lienee se, että nimenomaan demokraatit rummuttavat homojuoruja pelotellakseen meitä kunnon republikaaneja).
Louisianan kuvernööri Bobby Jindal on 37-vuotias ja hänen vanhempansa immigroituivat Intiasta (äitinsä tuli lukemaan ydinfysiikkaa Amerikkaan). Hän on kääntynyt hindusta katolilaiseksi. Lehtitietojen mukaan hän vaikuttaa fiksulta ja aikaansaavalta ja kannatankin häntä varapresidentiksi, mikäli senaattori McCain sattuisi asiaa minulta tiedustelemaan.
Muutaman päivän takaisen Helsingin Sanomain mukaaan McCainin kannattaminen näyttää oikeuttavan Aamulehden päätoimittajan toisinajattelijan arvonimeen. Kiitän myös omasta puolestani suurta ja mahtavaa ja ilmoitan siis minäkin olevani toisinajattelija. Sehän kuulostaa melkein yhtä hienolta kuin intellektuelli. Hui!
Maailmanpolitiikan pyörittämisen ohessa olen tänään lukenut pari kirjaa.
Tuomas Vimman Helsinki 12 oli hauska kuvaus rahalla saa ja hevosella pääsee - jengistä nykyisessä pääkaupungissamme. Aion lukea lisää Vimmaa.
Reijo Mäen novellikokoelma Aito turkki oli perinteinen nokkela mäki. Lopetin Mäen lukemisen muutama vuosi sitten kyllästyttyäni niihin mutta kun täällä meidän kesäkaupungin R-kioskilla pokkarivalikoima on sangen rajoitettu.