Kulissin takaa

Minäkin kannatin Espanjaa, koska heillä oli komeammat peliasut.

Vaimoni makaa pusutaudissa äitinsä huvilan vierashuoneessa. Minun piti katsoa jalkapalloa mutta televisiosta näkyy tulevan ohjelmaa anoppini darlingista Esa-Pekka Salosesta. Ei huono vaihtoehto tämäkään.

Luin loppuun Helvi Hämäläisen kirjan Raakileet. Se kuvaa parikymppisten helsinkiläiskaverusten eloa sodan jälkeen: kiimaa ja kuolemaa, yli-ihmisiä ja ihmisarvon halveksuntaa. Lihallinen-sana kuvaa kirjaa.

Perjantaina töistä Alkon kautta champagnepullo laukussa kotiin.

Kahdeksan maissa Suxesiin (tai miten se kirjoitetaankaan). Ensin tuttu ja sitten tuttuja. Tanssia, hauskaa.

Eräs mies tuli mukanani kotiini nukkumaan.

Kolmen tunnin yöunien jälkeen matkalle kohti anopin huvilaa.

Maanantaina pitäisi alkaa kesälomalle. Pidän kaikki viisi viikkoa pois yhteen syssyyn, kun en tykkää pitää talvi-tai muita semmosia lomia.

Katsoin eilen kaksi elokuvaa.

Miehen työ kertoi työttömästä perheenisästä, joka alkaa myydä seksiä. Apea elokuva, toiveikas loppu.

Sooloilua oli kepeä rakkaustarina.

Luin eilen Anja Snellmanin kirjan Rakkauden maanosat. Siinä hän vertaa parisuhteen vaiheita maanosiin: kiihkeä Aasia, ruuhkavuosien Amerikka, kuivuva Afrikka, raunioiden Eurooppa ja sitten viilenevä Grönlanti ja Etelänapa. Snellman on lempikirjailijoitani ja kirjanen oli ajatuksia herättävä.

Katsoin eilen kaksi elokuvaa.

Hymypoika kertoo seksin vahvasta asemasta arjessa ja sen vaikutuksesta nuoriin. Hyvä elokuva. Siinä oli sanomaakin vaikka vuokrasinkin sen nähdäkseni nuoria poikia vähissä vaatteissa.

The Queen on yksi parhaista näkemistäni elokuvista pitkään aikaan. Toki olen puolueellinen, koska the Queen on minulle todellakin The Queen, viimeinen aito monarkki. Elokuva kuvaa empaattisesti Britannin kuningattaren moitittua toimintaa Walesin prinsessa Dianan kuoleman yhteydessä.

Olipa pitkäveteiset juhannuspyhät.

En juonut lainkaan alkoholia, joten olin tylsä. Huomasin, että kuiva minäni herätti hämmennystä juhannusvieraissamme. En täyttänyt odotuksia.

Luin kolme kirjaa:

Alpo Rusin artikkelikokoelma Myrskyjen aika: Suomea on geopoliittisesti tarkasteltava osana Keski-Eurooppaa eikä Skandinaviaa, sillä Saksa ja Venäjä ovat vaikuttaneet Suomen vaiheisiin vahvemmin kuin muihin Skandinavian maihin.

Pär Stenbäckin muistelmat När världen öppnade sig: olisikohan minusta tullut yhteiskunnallisesti tiedostava, jos olisin elänyt opiskelijaelämää kuusi-seitsemänkymmentäluvun vaihteessa.

Burumin ja Margalitin Occidentalism: terveellinen muistutus länsimaisen liberalismin arvosta kun fundamentalismi ja totalitarismi eri muodoissaan laulaa seireenin lauluaan.

Kävin tänään kokouksessa ravintola Teinissä. Teini oli aikoinaan suosittu opiskelijakapakka. Turun osuuskauppa herätti sen henkiin takavuosina (taitaa siitäkin olla kohta parikymmentä vuotta). Teinin seinille on maalattu vanhoja Turku-näkymiä. Lounasruuasta ei ole juurikaan mitään mainittavaa: S-etukorttimakua.

Cristiano Ronaldon kauneus saa minut melkein, mutta vain melkein, katsomaan jalkapalloa. Toisaalta meillä ei ole vielä digiboksia, joten siinäpä toinen melkein. Ehkä loppuottelun voisi käydä korttelikapakassa katsomassa.

Imagessa haastateltiin erästä toista söpistä: Aku Louhimiestä. Söpis ei taida sittenkään olla oikea sana häntä kuvaamaan, ehkä julman komea sopisi paremmin. Ainoa Louhimiehen elokuva, jonka olen nähnyt on Levottomat. Käskyn voisi käydä katsomassa, sillä pohjautuuhan se erään suosikkikirjailijoistani Leena Landerin kirjaan. (Hänelläkin näkyy muuten olevan upeat reidet Imagen kuvissa, siis Louhimiehellä, ei Landerilla.)

Kävimme veljeni tyttären konfirmaatiossa. (Sivumennen sanottuna muistutan mieliinne, että Oulun katedraali on nimetty suosikkikuninkaamme Gustaf III:n puolison Sofia Magdalenan mukaan.)

Olen helposti liikuttuva. Rippikoulun henkilöstön ja kummien siunatessa rippilapsia en kyennyt enää yhtymään virteen; ilma oli sakeana jotain; Pyhää henkeäkö? När fan blir gammal, blir han religiös.