Tuossa päivänä muutamana ajelimme Pohjanmaan rannikkoa ja tutustuimme Närpiöön. Minulle Närpiö on paikka, jossa kasvaa tomaatteja ja puhutaan kummallisesti.
Tuntui huikealta kuulla, että Närpiön kirkko mainitaan jo vuonna 1398 paavin kirjeessä. Siis paikka, joka on keskellä ei ehdottomasti mitään. Seurakunnan nykyinen kirkko on kuulemma rakennettu vuonna 1435.
Turussa asuvana on tottunut ajattelemaan, että meillä on ollut kaikkea ja kauan ja että muualla Suomessa, ja varsinkin Helsingissä, on asuttu vielä puussa, kun meillä on ollut eurooppalaista kaupunkikulttuuria jo vuosisatoja. Mutta että Närpiökin on Vatikaanin kirjoissa seitsemättä sataa vuotta. Tällainen antaa perspektiiviä katsella ympärilleen.
Opin myös, että Närpiö on Suomen johtava puutarhaviljelykaupunki eli niitä tomaatteja siellä todellakin viljellään.
Kävimme lounaalla Lind's kök-nimisessä ravintolassa, joka on rakennettu kasvihuoneeseen. Hyvää ruokaa ja miellyttävä ympäristö. Suosittelen poikkeamaan, kun seuraavan kerran liikutte lounasaikaan sielläpäin.
Kävimme myös huutokaupassa. Saimme täydennystä anoppini huvilan astiastoon, viisikymmentäluvun Arabiaa kohtuulliseen hintaan. Tuolla päin on tavallista, että perikunta huutokauppaa itselleen tarpeettoman kaman perinnöstään. Tämäkin huutokauppa oli jonkun maatilan pihalla ja siellä myytiin kaikki Kanarian matkamuistoista hevosvetoiseen auraan.
Närpiöstä löytyi myös luonnollisesti Turku-yhteys. Suomen tieteen historian suurmiehiin kuuluva Pehr Kalm istututti Aurajoen rantaan kasvitieteellisen puutarhan, josta on enää jäljellä Sibelius-museon takana kasvava tammi. Kalm oli syntynyt Närpiössä paikallisen nimismiehen poikana.
