Kahdeksanvuotias tyttäreni haluaa tätä nykyä isona opettajaksi. Ei kuitenkaan yläasteen tai lukion vaan nimenomaan ala-asteen vai mikä se nyt onkaan. Hänen mielestään yli kymmenen vuotiaat on tylsiä, kun ne vaan syö sipsejä ja juo Cokista, tytöt vaan lakkaa kynsiään ja pojat ajavat mopoilla.
Vaimoni lupasi tilata minulle Svensk damtidningin uuden vuoden lahjaksi. Onhan nyt bröllopsår ja kaikkea.
Yritin löytää Elle'ä Akateemisesta ja ärristä. Siinä olisi ollut neljäntoista sivun juttu Madeleine'stä. En löytänyt. Ostin sen sijaan levyllisen Carolan hittejä.
Stockan ale ei ollut mistään kotoisin.
Join pullon punaviiniä. Katson Sex in the Cityä. Pitäisi mennä nukkumaan.
Al Jazeerassa on komeita uutistenlukijoita.
Töissä joululoman jälkeen. Vaimo lapsen kanssa kotona, minun vuoroni uudenvuoden jälkeen. Pääseeköhän koulu koskaan maatalousyhteiskunnan työajoista eroon.
Kuuntelin Bachin Jouluoratoriota.
Katselin Bodygardin ties monettako kertaa. En näytä kyllästyvän siihen.
Luulin olevani jouluihminen, nyt ymmärrän olevani adventti-ihminen.
Onko joulu perhejuhla huolimatta siitä, että sekä perhe että juhla jäävät toteutumatta.
Hyvä, että työehtosopimus takaa kaksi ylimääräistä vapaapäivää; muuten ei ehtisikään hoitaa virtahepoja.
"Suomalainen mies haluaa vain, että olisi rauhallista ja vaimo olisi onnellinen."
Rakensin piparkakkutalon tyttärelleni. Hän koristeli sen varsin vapaamielisillä värikombinaatioilla. Teimme joulumakeisia.
Katsoimme Mamma mia-elokuvan, myös minä ensimmäisen kerran. Hauska oli. Kysyin tyttäreltäni, kuka kolmesta isäkandidaatista olisi hänen mielestään paras. Hän valitsi Harry Brightin, joka kuten tyttäreni oma isä on tylsä, hillitty, homo. Tietysti sattumaa, eikö niin.
Elämä menee menojaan. Turvallista, tasaista arkea.