Kävin Helsingissä parin päivän seminaarissa. Tilaisuus pidettiin Helsingin työväentalossa, jonka rakentamista en lakkaa ihailemasta. Ensimmäistä kertaa elämässäni vierailin myös Juttutuvassa.
Yövyin Hotelli Helkassa, joka oli aiemmin NNKY:n omistama. Hotelli on tuunattu hauskasti suomalaisuutta kuvastavaksi: Finnish design kalusteet ja valaisimet, luontokuvia seinissä ja katoissa. Merkille pantakoon miellyttävä sikarisalonki.
Perjantaina työpaikan pikkujoulu. Urheiluseuran mökki vuokrattu. Ruokaa, juomaa, tanssia, sukupolvien eroa. Kotiin selvinpäin.
Lauantai rauhallinen. Skippasin erään järjestön syyskokouksen, jossa olin tyrkyllä hallitukseen. Nyt vietän iltaani Cohiban ja Taittingerin (risteily on aina elämys) sekä Krissen ja Bondin seurassa.
Mikseivät Finskin lentäjät saisi käyttää laillisia keinoja omien töidensä ulkoistamisen vastustamiseen? Onko se oikein oikein, että muut lentoyhtiöt ja VR murentavat työläisten solidaarisuutta: Pihkalan kaartin uudelleen tuleminen.
Miksei vois vaikka yhdistää ykköstä ja kakkosta ja jättää FST5:n rauhaan?
Eikö Haloskalla ole yhtään neuvonantajaa, joka käskis sen nostaa katseen navastaan. Inhoan sanaa myötähäpeä, mutta en keksi muutakaan tunnetta, jota tunnen, "tasavallan presidentin" maristessa.
Eikö ne vois jo lopettaa Hesarin ihmisläheistämisen ja vaikka yrittää keskittyä toimittajien ammattitaidon kohentamiseen. Ja ne pikkutoimittajien mitättömät mielipidekirjoitukset pois uutissivuilta!
Hur härligt sången klingar på älskat modersmål!
Han tröst i sorgen bringar, Han skärper sinnets stål!
Vi hört den sången ljuda i ljuvlig barndomstid,
och än en gång skall bjuda åt oss i graven frid!
Du sköna sång, vårt bästa arv från tidevarv till tidevarv
ljud högt, ljud fritt från strand till strand
i tusen sjöars land!
Vad ädelt fädren tänkte, vad skönt de drömt en gång,
det allt de åt oss skänkte i modersmålets sång.
Hur våra öden randas, den sången är oss kär.
Vår själ i honom andas, vår rikedom han är!
Du sköna sång, vårt bästa arv från tidevarv till tidevarv
ljud högt, ljud fritt från strand till strand
i tusen sjöars land!
Aloitin sosiaalipolitiikan opinnot avoimessa yliopistossa. Ajattelin viidentoista vuoden sosiaalialan työuran jälkeen opetella työni teoriaakin.
Ensimmäiseen tenttiin kiiruhdin posket innosta punoittaen. Kipusin Koskenniemenkatua Yliopistonmäelle, moikkasin Snellmania, Runebergia (ja kuka se kolmas olikaan), iskin silmää Geniuksen ohjaamalle nuorukaiselle, tunsin olevani vapaata kansaa vapaan tieteen palveluksessa. Ja siiten se tentti: pari lapsellista kysymystä. Tämäkö se on sitten se taso, tälläkö selviää, huokailin.
Luentojen taso on ollut aivan yhtä maata hipovaa. Professori luennoimassa peruskurssin itsestään selvyyksiä. Luennointi tarkoittaa tässä tapauksessa diojen ääneen lukemista. Halvemmaksi olisi tullut palkkaamalla joku kaunisääninen nuorukainen niitä lukemaan. Tämä on aikuisten ihmisten ajan väärinkäyttöä.
Aihe sinänsä on kiintoisa, eikä intokaan ole loppunut. Tänä iltana istun jälleen reippaana paikallani luentosalissa.