Viikonvaihteessa osallistuimme vaimoni sukulaisen ristiäisiin Pohjanmaalla.
Jouduin tulemaan ulos kirkollisesta kaapista eli kertomaan, etten ole kelpoinen lapsen kummiksi, koska en kuulu suuremman kansankirkkomme hyväksymiin kristillisiin kirkkoihin (enkä kuulu tosin mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan).
En ole viitsinyt kirkkoon kuulumattomuuttani kuulutella kovin laajalti. Kaksi kertaa aikaisemmin olen joutunut kieltäytymään kummin tehtävästä ja silloin se on tullut esille.
Ristiäisten yhteydessä olen usein ihmetellyt markkinoinnin puutetta. Minusta kirkko voisi osoittaa kiinnostusta lasta ja hänen perhettään kohtaan siten, että pappi pitäisi itsestään selvänä, että hän tulee kotiin kahvittelemaan ja viestimään työnantajansa sanomaa ja myymään itseään kontaktiksi kirkkoon. Nytkin papilla oli tärkeämpää tekemistä.
