Kulissin takaa

Näytetään bloggaukset lokakuulta 2007.
Edellinen

Samaan aikaan toisaalla

Minä laitoin sitten itselleni uuden kotisivun erääseen homoille tarkoitettuun sivustoon. Siellä käy melkoinen vilinä ja vilske, paljon yhteyden ottoja fiksun oloisilta miehiltä, eikä edes kovin paljon vonkaamista (ehkei tämän ikäisiltä enää vongata tai sitten minun täytynee huolestua).

Kiitos, Taivaan isä, internetistä!


Eläviä kuvia

Harmitti, kun en päässyt sunnuntaina katsomaan Vinokinoon paria kiinnostavaksi arvailemaani elokuvaa. Vaimoni oli kutsunut ruokavieraiksi lapsuudenystävättärensä ja tämän järjettömän tylsän miehensä. He tarjoavat yleensä vierailleen aasialaista ruokaa, joten me tarjosimme lammaskaalipataa, lanttua, selleriä ja perunoita.

Illalla pyörähdin vielä baarissa. Baaritiskin takana istui mies, josta näin vain kädet. Hänen käsistään tuli mieleeni Pentti Holappa-sitaatti:

Sinun miehekäs kädenpuristuksesi aiheuttaisi minulle erektion, jos se ylipäätään olisi potenssini rajoissa.

En tavallisesti lue aamulehden urheilusivuja. Tänä aamuna luin Kimistä. Toimittaja tuntui suorastaan rakastuneen Kimiin raportoidessaan hänen hampaistaan, navastaan ja alushousujensa väristä.

Nyt sitten reippain mielein töitä tekemään!

PS. Ne alkkarit olivat valkoiset Calvin Kleinit.


Nahkahousuiloittelua

Terveisiä Helsingin-bussista!

Aamulla heräsin säädyttömän aikaisin. Edellisiltainen päivällinen taisi vielä painaa ruumista: karitsan sisäfileet (kuulostaapa raa'alta syödä viatonta pikkukaritsaa) varsiselleri-Aurajuustosalaatin kera, jälkiruuaksi somerolaista kuttucheddaria, juomaksi libanonilaista punaviiniä Chateau Ksaraa Bekaan laaksosta (oli muuten ennen jesuiittaluostarin tuotantoa ennen kuin jesuiitat luopuiovat viinibisneksestä) ja hondurasilainen sikari.

Tänään puheenjohdin ammattiyhdistykseni syyskokouksen Paasitornissa eli Helsingin työväentalossa. Porvarikin oli pukeutunut pinkkiin paitaan ja solmioon ympäristöön sopeutuakseen.

Kokouksen jälkeen yhdistys tarjosi Helsingin kaupunginteatterin näytöksen The Producer eli Kevät koittaa Hitlerille. Hulvatonta ja häpeilemätöntä menoa, Z-lehden arvostelija ei pitänyt. Loistavat tanssijat, uusi tähti Antti Timonen toisessa pääroolissa ja upea Esko Roine toisessa pääroolissa. Hienoja homostereotypioita, Lari Halme ykkösenä.

Teatterin jälkeen kävin paukuilla Albert roomissa ja Con Hombressa. Sitten parkkeerasin itseni Hotelli Tornin American bariin. Nautin kolmen drinkin menun: alkupalaksi kuohuviini, mustaherukkasiirappi ja Creme de Cassis-vaahto, pääpalaksi giniä lämpimän lihaliemen ja mausteisen tomaattimehun kera, jäliruuaksi vadelmalikööriä, Creme de Cacoata, vadelmia ja valkosuklaakermaa. Aivan mielettömän suositeltavaa! Otin vielä samppanjacoctailin: Bollingeria, Hennessyä, agnostuuraa oli mukana ainakin.

Kyllä se Helsinki on kiva paikka!


Oli poika Mikkelistä joka tykkäs...

Terveisiä Päämajakaupungista!

Vietin pari päivää Mikkelissä työasioissa.

Olipa se viehättävä kaupunki vaikka paljoa en ehtinyt nähdäkään. Kesällä täytyy tulla uudestaan ehdottomasti.

Kävimme syömässä ravintola Mikossa, jota voin todellakin suositella. Alkupalaksi söin kuhacarpaccion, pääruuaksi hanhenreisi confit, jälkiruuaksi pienet palat juustokakkua ja sacheria sekä mustikkajäädykettä. Ruokajuomana lasi Masia ja jäkiruuan seuraksi vadelmalikööri. Tämä käynti jää gourmetmuistojeni joukkoon.

Yömyssyllä kävimme Pub Päämajassa, joka myöskin yllätti myönteisesti. Viehättävä sisustus, laaja juomavalikoima, cute baarimestari, hyvä sikarivalikoima, iso tupakkaosasto.

Käykää kaikki Mikkelissä!


Forza Kimi il freddo!

Sunnuntaina muuten katsoin elämäni ensimmäisen formulakilpailun.

Olin korttelikapakassamme, kun sinne alkoi tulla väkeä, joka puhui puolen tunnin päästä alkavasta kilpailusta. Ajattelin juuri ehtiväni alta pois.

Jäin kuitenkin paikalle ja elin täysillä mukana voihkimisesta Maamme-lauluun.

Maanantaina ja tiistaina ostin iltapäivälehdet samasta syystä. Kummallista, sillä minähän en kuulu formulalähetysten kohderyhmään millään tavalla (ranneliike).

Kyllä se Iceman hymyilee silleen aika söpösti.


Et Dieu créa la femme

Niin, ehkä Jumala loi naisen, mutta oliko ajatus miehen ja naisen välisestä pariutumisesta loppuun asti harkittu.

Onko naisen ja miehen vaikeus elää parisuhteessa sukupuolten syytä, vai onko syynä yksilöiden kasvuajan kokemukset.

Onko homoparisuhteen arki siis pelkkää päivänpaistetta.

On ollut aika hiljainen viikonvaihde meidän perheessä.


Kling, kling

Tämän aamun Hesarissa oli arvostelu Matti Klingen tuoreesta päiväkirjaniteestä.

Riensin heti Akateemisen ostamaan oman kappaleeni kahdeksan edellisen osan jatkoksi.

Nyt olen kirjaa muutaman tunnin lukenut: nyökkäillen, hymyillen, ihmetellen.


Pyhässä asussa

Tervehdys linja-autosta Lahnajärveltä!

Olin tänään Helsingissä. Luulen, että viihtyisin siellä pidemmänkin aikaa. Se on näistä uusista kaupungeistamme viehättävimpiä.

Osallistuin neuvotteluun Hotelli Arthurissa. Koska tykkään nuorista miehistä, on miellyttävää kannattaa NMKY:n omistamaa hotellia.

Arthurin juhlasalin seinäkirjoitus on etsautunut mieleeni joltakin aikaisemmalta kerralta: Pyhässä asussa nuori väkesi astuu esiin kuin kaste aamuruskon helmassa. Lienee jostain psalmista.

Koska osa aamupäivän ohjelmaani peruuntui, kävin Yrjönkadun uimahallissa eläkevaarien kanssa naku-uinnilla: pyhässä asussa siis sielläkin. Täytyy oikein ihmetellä, ettei tätä uimahallia ole modernisoitu eli pilattu.

Päivän päätteeksi käväisin vielä Mann's streetissä.


Paremmissa piireissä

Eilen kahlasin läpi Susanna Popovan ruotsalaista yläluokkaa tutkailevan haastattelukirjan Överklass.

Sen mukaan yläluokkaisen ihmisen erottaa tavallisista kuolevaisista varmuus, joka syntyy siitä, että tietää, miten tulee käyttäytyä kaikissa tilanteissa, ja peritystä rahasta.

Nyt tiedämme sitten sen.

Opin myös, mistä sana snobi tulee. Vanhoina hyvinä aikoina englantilaisten yliopistojen opiskelijamatrikkelin ensimmäiseen sarakkeeseen merkittiin aatelisarvo. Sitten yliopistoihin alettiin ottaa myös aatelittomia, jotka kirjoittivat ensimmäiseen sarakkeeseen sine nobilitate (ilman aatelisarvoa), joka lyhennettiin s.nob. Snobi lienee siis henkilö, joka kovasti yrittää käydä paremmasta kuin onkaan.


Idän valoa

Eilen illalla sain luettua loppuun Orham Pamukin kirjan Istanbul. Se kertoo murheellisesta, köyhästä, saastaisesta kaupungista kirjailijan omanakuvana. Kirja oli aika tylsä. Ehkä odotin perinteistä läntisin silmin katsottua orienttia, jota Pamuk nimenomaan välttelee.

Kirja vertautui sitä ostaessani mielessäni Amos Ozin teokseen Tarina rakkaudesta ja pimeydestä, jonka luin jokin aika sitten. Se kertoi Jerusalemista ja juutalaisuudesta huomattavan mehevämmin kuin Pamuk Istanbulista ja muhamettilaisuudesta.

Uusimmassa Historiallisessa aikakauskirjassa oli muuten esittelyjä suomalaista orienttia käsittelevistä kirjoista. Mukana olivat Klingen savolaisen säätyläistön valistustehtävää iisalmelaisen pappilan näkökulmasta käsittelevä Iisalmen ruhtinaskunta sekä Lappeenrannan ja Pohjois-Karjalan historiikit.

Länsisuomalaiselle kaikki Tampereen takana oleva on jo sangen eksoottista itää.

Edellinen