Lomallani kävin vanhempieni luona Pohjois-Pohjanmaalla. Tunsin vahvasti kuuluvani tähän maisemaan: Oulun kaduille, jokien äyräille, peltolakeuksille. Olin omieni joukossa. Hengitin kotiseutuani. Tapasin ihmisiä, jotka ovat tunteneet minut koko ikäni ja edelleen haluavat tietää, mitä minulle kuuluu.
Viihdyn hyvin Turussakin mutta se on vain asuinpaikkakunta vaikka kotini on täällä. En täältä varmaan koskaan muuta pois. Sydämeni ei syki tämän maakunnan tahtiin.
Eräänä iltana vetäydyin yöpuulle äitini työhuoneeseen. Hänen työpöydältään nappasin sänkylukemiseksi tämänvuotisten Herättäjä-juhlien ohjelman ja tuoreen Kotimaan. Tunsin kummallista yhteenkuuluvuutta niidenkin sanomaan, liikutusta: elänkö etsikkoaikaa; puhutteliko pyhä henki minua, ateistia.
Järkkyvätkö kulissini, olenko tullut vanhaksi, tunkevatko juuret kumpujen kätköstä.