Erääseen minulle hyvin tuttuun perheeseen syntyi elokuussa poika. Perheen esikoinen on tytär, jota on pyritty kasvattamaan sukupuolineutraalisti. Isä on kehunut tytärtään reippaaksi, tomeraksi, rohkeaksi, älykkääksi ja niin edespäin mutta myös kauniiksi mutta ei koskaan kiltiksi. Häntä on kannustettu tyttöjen puuhiin ja poikien puuhiin.
Nyt tällä isällä on ongelma. Kun hän kehuu poikaansa reippaaksi, tomeraksi, rohkeaksi, älykkääksi tai kauniiksi, hänestä tuntuu, että vahvistaa pojan poika identiteettiä ja siten sortaa naisia. Isästä tuntuu, ettei siinä ole mitään järkeä. Ylikorostettua poliittisa korrektiutta, joka kääntyy absurdiksi.
Ei ole helppoa olla valkoinen eurooppalainen mieskään.