Eräs järjestö, jossa vaikutan, järjesti jäsenilleen rusettiluistelutapahtuman Parkin kentällä. Itse en päässyt luistelemaan, sillä olin huoltojoukoissa nimilistan ja kaakaon kera. Edellinen luistelukertani oli lukion ensimmäisellä luokalla anno dazumal.
Havainto: mitä tyhjempi katse lapsen silmissä, sitä suurempaa varustekassia lapsen isä raahasi muassaan.
Toisaalta parikymppiset jääkiekkoilijanuorukaiset saivat tämän sedän mielikuvituksen laukkaamaan: "Come to mama, boys".
Voi kun tekisi mieli mennä katsomaan Tina Turneria hänen Suomen-keikalleen.
Springsteen ei oikein sytytä.
Karkkilalainen kirjailija Hannu Niklander puhuu tämän päivän Turun Sanomissa Turusta. Kuten Ranska on vastustanut amerikkailaisuutta on Turku seisonut vastaan itäsuomalais-helsinkiläistä populismia.
Ehkä siinä on jotain. Niin ranskalaisuus kuin turkulaisuus on vaikeasti lähestyttäviä, mutta kun niihin pääsee sisälle, niitä rakastaa (tai sitten vihaa).
Sivistyksen Vantaanjoki Matti Klinge on kirjoittanut Aarne (?) Perttilän valtio-opista: valtiossa tulee olla kaksi toimijaa, kuningas ja kansa, kaikki muu, mikä siihen väliin tulee, on pahasta. Tämä juolahti mieleeni, kun katselin Yö Varennes'ssa-elokuvaa Louis XVI:n viimeisistä vaiheista. martinhan jo bloggasi Louis'n sielunmessusta.
Tähän vielä elokuvan innoittamana sitaatti Wikipedia-kopiona: ceux qui n'ont pas connu l'Ancien Régime ne pourront jamais savoir ce qu'était la douceur de vivre.
Meillä on töissä kolme tyyppiä, joiden käytös ärsyttää minua ajoittain.
Ensin on se rouva, joka tulee porukkaan ja alkaa selostaa omaa juttuaan, yleensä omasta lapsestaan, välittämättä, mitä muut porukassa juuri olivat keskustelemassa.
Sitten on se rouva, joka tarttuu jokaiseen keskusteluteemaan, yleensä ennen kuin alkuperäinen kertoja pääsee tarinansa loppuun, ja kertoo, kuinka hänen lapsensa tai tuttunsa tms. on juuri kohdannut saman asian ja vieläpä hieman dramaattisemmassa muodossa.
Sitten on se herra, joka tulee selittämään jämerästi jotain asiaa ja muuttaa mielipidettään siitä jatkuvasti peilaten minun mielipiteitäni.
Onneksi itse olen tasaisen miellyttävä kaikille.
En ole missään tapauksessa työnarkomaani. Työn suhteen olen marxilainen: myyn osaamistani sovitun määrän sovitulla hinnalla. Käyn töissä voidakseni rahoittaa työn ulkopuolisen elämän. Töissä ei ole epämiellyttävää, siellä oleskellaan ilman sen suurempia tunnekuohuja.
Tämä viikko on ollut kummallinen. Töissä on ollut oikein miellyttävää. Siis se itse työn tekeminen on ollut sitä. Mitähän tämä enteilee?
Tänään emme lainkaan inspiroituneet laittamaan päivällistä, joka on kovin epätavallista tässä huushollissa. Pyöräytyimme vain lehtiselleri-Aura-juusto-salaatin, lämmintimme uunissa pakastebaguetteja ja nautimme tämän kaiken chileläisen Molina-laatikkopunaviinin kera. Jälkiruuaksi (ja näiden päivien kunniaksi) viikonvaihteessa tehtyjä negerbolleja.
Kauhea päänsärky aamupäivällä ja nyt kädet tärisee. Enkä edes ole nauttinut alkoholia lähes neljäänkymmeneen tuntiin ja siiloinkin maltillisesti. Tässä iässä yksi valvottu yö riittää. Pidin tänään lomapäivän, enkä ole vielä muuhun kyennyt kuin käymään sikaribaarissa. Ehkä pitäisi juoda vaikka lasi punaviiniä. Kohta kotiutuu meidän naisväkemme ja sitten täytyy taas jaksaa kuunnella.
Vietin viikonlopun erään järjestön hallituksen strategiaseminaarissa Mäntsälässä Hirvihaaran "kartanossa". Kartano on 1918 rakennettu kartanomainen kivitalo, joka on pitkään palvellut alkoholistiparantolana. Nyttemmin se on kokoushotelli, erittäin elegantti paikka.
Hirvihaarassa on Rotisseur-tasoinen keittiö. Henkilökunta erittäin ammattitaitoista. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että champagnepullot avattiin sapelilla.
Sodan aikana Elisabeth Rehn vahtasi pikkulottana juuri tämän talon tornista neuvostoliittolaisten lentokoneiden saapumista levittämään hyvää sanomaa.
Itse seminaarikin oli hyvä.
Olen nauttinut hieman liikaa punaviinilaatikosta, ei hyvää mutta menee päähän. Nyt vielä sikarille ja siiten nukkumaan.
Viikonvaihteeksi lähden Mäntsälään työväen asialle. Toivottavasti Ukko-Pekan ei tarvitse puuttua asiaan tällä kertaa.