Kulissin takaa

Torstaina Luciaa katsomassa katedraalissa.
Perjantaina Suxesissa.
Lauantaina Lilli Paasikiven joululevyä kuunnellen.
Sunnuntaina lammaspataa ja saunaa.
Tulisi jo joululoma.

Mulla on nuha, yskä ja pitkästyminen. Kuume tulee aina illaksi, joten voi olla päivät töissä. En viitsisi tehdä enää mitään tänä vuonna. Kiva tuo konditionaali.

Eilen eräs yhdistys tarjosi joulupäivällisen Svenska klubbenissa täällä Turussa. Tai oikeastaan Svenska klubbenin tiloissa sijaitsevassa ravintola 5th floorissa.

Valitettavasti jälleen on todettava, ettei ruoka siellä yllä kaikkien mitalien ja kunniakirjojen tasolle. Söin yllätyksetöntä lammaspateeta, kummallisesti yrtti-parmesankuorrutettua merilohta ja mautonta juustokakkua. Eteläafrikkalainen punaviini oli helposti juotavaa.

Klubin talo on vaikuttava, sisustus seitsemänkymmentälukulainen. Henkilökunta puhuu ruotsia jopa keskenään, asiakaskunta pääasiassa suomea.

Ennen kotiin menoa nautin vielä sikaribaarin tarjonnasta.

Lauantaina toimme Plantagen-kuusen olohuoneeseemme ja koristelimme sen oikein kimaltelevaksi kullalla, hopealla ja punaisella.

Itsenäisyyspäivän ohjelma alkoi juhlajumalanpalveluksen (onko tämä juhla-Jumala eri tyyppi kuin arki-Jumala) seuraamisella televisiosta. Piispa Wrobelin suomen kielen lausuminen paranee vuosi vuodelta.

Seuraavaksi vuorossa oli patrioottinen promenadi. Se kulkee katedraalin kupeelta vapaussodan muistomerkiltä Vartiovuorelle jääkärimuistomerkille, sieltä Itsenäsyyden kivelle jokirantaan ja kenraali Ehrnroothin muistomerkille lääninhallituksen eteen ja siitä sitten vielä Mikaelinkirkkoa vastapäätä Mannerheimin muistomerkille.

Päivällisen aloitimme vaalalaisella leipäjuustolla ja raippaluotolaisella lakkahillolla, pääruuaksi nautimme lihakeittoa, sitten valikoiman jalasjärveläisiä juustoja ja ihan lopuksi Kultasuklaan Suomen lippu- ja Savoy-maljakkko-kohvehteja. Juomina nautimme bordeauxlaista punaviiniä, tyrnäväläistä vodkaa ja ilomantsilaista lakkalikööriä.

Kuudeksi menimme seuraamaan korttelimme kulmalle ylioppilaiden soihtukulkuetta sankarihaudoille. Sitten ehti vielä katsoa sotilasparaatin loput televisiosta kynttilöiden sytyttämisen jälkeen.

Sitten vielä hetki linnanjuhlia katkarapuleipien kera.

Itsenäisyyspäivä on minulle hetki pohtia kiitollisena edellisten sukupolvien niin rauhan kuin sodankin ponnistuksia ja mitä itse voisin tehdä, jotta voisin luovuttaa isänmaan onnellisena nousevalle sukupolvelle.

Firmallamme oli keskiviikkona pikkujoulu.

Ensin pelasimme minigolfia, sitten söimme Brahen kellarissa (metsäsienikeitto, ankanrinta, juustokakku) ja lopuksi menimme Vegasiin laittamaan jalalla koreasti.

Kyllä maailmassa on paljon kauniita miehiä:
tall, blond, dark and lean,
rough and tough and strong and mean.

Minä tykkään joulusta.

Joulun vietto alkaa ensimmäisen adventin aattona joulusiivouksella ja joulukoristeiden esille laittamisella. Joka vuosi perheemme naisväki yrittää aikaistaa koristelua mutta toistaiseksi olen onnistunut pysymään tiukkana.

Lauantaina kävimme katsomassa, kun katedraalin joulukuuseen sytytettiin valot. Mukaan otimme glögiä termospulloon ja pipareita taskuun. Hieno kuusi ja komeat valot.

En oikein ymmärrä, miksi Turun pitää esiintyä "virallisena joulukaupunkina" varsinkaan joulupukkipainotuksin. Tai siis matkailijoiden rahastahan siinä on luonnollisestikin kysymys. Eikö olisi löytynyt jotain kultivoituneempaa tapaa tuoda joulua esille.

Kuusen kynttilöiden sytyttämisen jälkeen nautimme kotonamme joulupuuroa. Ensimmäisenä adventtina nautimme lipeäkalaa.

Jo laantuu tuskan nyyhky.

Työmatkalla Helsingissä.

Aamiaistapaaminen Ekbergillä. Men, men... Ekbergin henkilökunta ei osaa ruotsia, siis Ekbergin henkilökunta ei osaa ruotsia. Onko Sipoosta loppuneet tytöt?

Kokous Finlandia-talossa.

Kokouksen jälkeen kipitin Svenska teaterniin katsomaan Höstsonatenia. Se on bergmanilainen perhehelvetin kuvaus, tällä kertaa äidin ja tyttären välistä henkistä kiduttamista. Äitinä upea paronitar C. Indrenius-Zalewski ja tyttärenä taitava Anna Hultin. (Diivojen diiva paronitar K. Indrenius-Zalewski näkyy julkaisseen elämäkertansa. Sukupäivälliset lienevät olleet säihkyviä kun sukuun naidut La Christina ja La Kyllikki ovat olleet paikalla yhtäaikaa.)

Ennen teatteria nautin teetä ja sämpylän Kafé Kafkassa ja lasin champagnea teatterin ravntolassa (oli muuten söpö tarjoilijapoika).

Teatterin jälkeen nautin pullollisen Åbro Julbockenia Angleterressa, klubiaterian Mcdonald'sissa ja pari Pernod'ta Mann's streetissä karoken säestyksellä. Tornin ateljeebaarissa nautin näköaloista ja tätä kirjoittaessani huoneeni kuohuviinistä.

Yövyn Tornissa. Tässä on tyyliä vaikka tämä onkin S-etukorttipaikka. Odotan vain, milloin valvontakomission nuori luutnantti koputtaa ovelleni ja vaatii sotakorvauksena lihalliset nautintonsa.

"Sitä säädyllisempi tyyli, mitä säädyttömämmät ajatukset"
Antti Nylén: Vihan ja katkeruuden esseet

Marraskuu on ollut aikamoista menoa töissä. Ihanaa, että se loppuu; siis kuukausi, ei työ. Tässä kuussa on näköjään laitettu ensi vuotta järjestykseen. Tarjouksia sinne, tänne ja tuonne. Vuosisuunnittelua päättäville elimille. Tänään piti vielä ottaa puheeksi erään työtoverini alkoholiongelma, jonka hän tietysti kielsi, nyt on kuitenkin prosessi aloitettu. Istun vielä töissä. Kirjailen hieman tänne tässä välissä ja jatkan sitten työn tekemistä. Kivahan se on, kun saa tehtyä jotain konkreettista, vaikka vain hankittua euroja eli töitä työkavereille. Hip, hei!