Kulissin takaa

Keskiviikon vastaisena yönä uneni läpi kiiri korviini kaunista musiikkia. Sitten kun sitä vaan kiiri ja kiiri, se alkoi ärsyttää ja häiritä untani.

Ajattelin ensin, että varmaan rakas vaimoni on herännyt ja kuuntelee Yöklassista kylpyhuoneessa. Pomppasin sängystäni ja marssin kylppäriin. Mutta siellä oli pimeää ja hiljasta.

Sitten ajatettelin, että musiikki tuleekin vaimoni makuuhuoneesta. Marssin sinne mutta sielläkin oli pimeää ja hiljaista.

Sitten päättelin, että varmaan alakerran naapurit kuuntelevat radiota ja koska talo on hiljainen musiikki kuuluu näin hyvin paksujen kiviseinien läpi. Jottei hyvä kiukku menisi hukkaan, kehittelin mielessäni ironisen ärtynyttä kaupunkielämään kasvattavaa huomautuslappua naapurilllemme.

Yht'äkkiä tajusinkin musiikin tulevan oman huoneeni nurkasta. Ja katso, siellähän se Yöklassinen soi kuulokkeiden läpi. Radio kiinni ja nukkumaan.

Tänä yönä Yöklassinen soi jälleen. Ihan varmasti en ole edes radiota eilen kuunnellut, enkä varsinkaan jättänyt sitä päälle.

Ainoa järkevä selitys on, että kotitonttumme kuuntelee öisin huoneessani Ylen ykköstä.

Eilen kotimatkalla poikkesin Hämeenkadun Kansalliseen kirjakauppaan. Vasemmanpuoleisessa hyllyssä myytiin Miika Nousiaisen kirjaa Vadelmavenepakolainen 12.90 euron hintaan ja oikeanpuoleisessa 33.40 euron hintaan. Valitsin vasemmanpuoleisen hyllyn.

Nousiaisen kirja kertoo kouvolalaisesta ("Vartuin Kouvolassa. Ainakin fyysisesti. Henkiseen kasvuunhan siellä ei ole mahdollisuuksia.") Mikko Virtasesta, joka tuntee itsensä kansallisuustransuksi. Hän tuntee itsensä ruotsalaiseksi mutta on syntynyt suomalaiseksi.

Kirjan ensimmäisessä osassa on hauskoja havaintoja suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden eroista vaikkakin hieman pitkästyttävän luettelomaisena. Toisessa osassa pääsevät absurdit tapahtumat valloilleen. Kolmas osa lässäyttää kirjan hengen.

PS. Meille Ruotsin rakastajille on onneksi Facebookissa oma ryhmä nimeltään Rakkaudesta Ruotsiin.

Ruokalista
pe: Korttelin kuningattaren kuhafileet (resepti Outi Pakkasen kirjasta Korttelin kuningatar)
la: lihapullat ja pottumuusi
su: pestohunnutetut karitsan fileet uunikasvisten kera, pasha
ma: pekoni-lihakääryleet Aurajuusto-mustaherukkakastikkeen ja peruna-kukkakaali-vuohenjuustomuhennoksen kera, pasha

Viinilista
pe: Vesuviuksen rinteiltä Lacryma Chrsti dei Feudi di San Gregorio
la: libanonilainen Ksara
su: Venäjän keisarin hovihankkijan Heidsieck & Con Champagne Monopole Blue Top, punaviini Chateauneuf-de-Pape'n kylästä Vanhan lasaretin tilalta
ma: Golanin rinteiden Sion Creek Red

Liköörilista
Grand Marnier

Päiväkävelylista
pe: Ispoisten kartanon maille Katariinanlaakson luonnonsuojelualueelle
la: kauppatori, kauppahalli, Stockmann
su: Ruissaloon Choraeuksen luonnonsuojelualueelle
ma: puistopromenaadi Kerttulinmäki-Vartiovuori-Samppalinna-Urheilupuisto

Ohjelmalista
pe: J.S.Bachin Matteus-passio Eric Ericson editiona levyltä
la: poistettu käyttämättömiä vaatteita vaatekaapista
su: pääsiäisnäytelmä katedraalin torilla, Suxes
ma: luettu lukemattomia lehtiä, Pikku Havanna

Tulin juuri hieronnasta. Hierotutin jalat tällä kertaa. Pohkeet olivat kuulemma tiukat, sitä se viime viikonloppujen juhliminen on teettänyt. Voi, että mä tykkään, kun mun lihaa vatvotaan. Luulen, etten kyllästyisi hieromiseen vaikka kävisin siellä joka päivä.

Minä tarvitsisin uuden työpaikan. Olen kyllästynyt tähän nykyiseen. Käyn juuri kehittämiskeskusteluja ja aika moneen asiaan tekisi mieli sanoa: "Ei vois vähempää kiinnostaa. Ihan sama". Täytyy vain teeskennellä kiinnostunutta (palautteesta päätellen toimii kohtuullisen onnistuneesti). Työtehoni on laskenut huimasti ja toteutan nettiaddiktiotani.

Nyt olisi erittäin kiinnostava työpaikka haettavana. Ongelmana on se, että työpaikka olisi Pasilassa. Monethan kyllä kulkevat päivittäin Turusta Helsinkiin. Täytyisi yrittää saada sellainen sopimus, jossa osa työstä tehdään junassa. Helsinkiin muutto ei meillä ole ajankohtaista. Saa nähdä haenko.

Kävin Kuopiossa erään järjestön seminaarissa. Kuopiossa oli lunta.

Perjantaina kaupungin vastaanotto kaupungintalon kauniissa juhlasalissa ja paukut Anturassa.

Lauantaina kokoustamista ja tanssia Rauhalahdessa.

Sunnuntaina kotiin junalla Oodin ilolle jylistessä junan kovaäänisistä lähtöhetkellä.

Matkalukemisena Michal Witkovskin Hutsula, joka kuvaa puolalaisia tätisetiä vonkaamassa heterojulleilta. Hauska kirja.

Ostin eilen Ricky Martinin levyn La historia. Ostin myös Antti Nylénin kirjan Vihan ja katkeruuden esseet. En ole ihan varma, kumpi ostoksistani kuvaa minua paremmin.

Muutenkaan en osaa olla kovin johdonmukainen. Maksan Amnestylle vaikka en vastusta kidutusta kaikissa tilanteissa. Maksan Greenpeacelle vaikka en vastusta ydinvoimaa. Luen Voimaa vaikka sen sisältö on minusta käsittämätöntä. Ja tässä vain muutama esimerkki.

Oikeastaan menin kaupungille ostamaan uutta kannettavaa tietokonetta. Tähän astiset koneeni ovat olleet PC:itä. Nyt eräs tuttavani on istuttanut mieleeni Macin siemenen. Koska olen kypsymätön, en osaa valita edes näistä.

Marski on yksi kotijumalistani.

Minun on vaikea uskoa, että hän olisi homoseksuaali. Hänen elämänsä lienee kartoitettu lähes jokaista sekuntia myöten, joten tällaisen herkkupalan piilossa pysyminen olisi ihme. En oikein luota pispalaiseen kansanperinteeseen tällä kohtaa.

Toisaalta olisi oikein makoisaa, jos tiede toteaisi hänen olleen meikäläisiä. Siinä kyllä Suomen porvari lentäisi persuuksilleen!

Taiteilijoille suon toki oikeuden työstää sielunelämäänsä parhaaksi katsomallaan laillisella tavalla.

Eilen keskustelua kotimme päivällispöydässä. Kuusivuotias tyttäreni kertoo päivän tapahtumista esikoulussaan. Leikkiensä lomassa lapset olivat pohtineet, kenen kanssa he aikovat mennä naimisiin. Tyttäreni kommentoi:

"Mutta, iskä, Kasper on ihan kummallinen. Se sanos, että se aikoo mennä naimisiin isonveljensä kanssa. Mutta eihän niin voi tehdä, eihän iskä. Ei se voi mennä oman isoveljensä kanssa naimisiin vaan jonkun toisen isoveljen kanssa, eikö niin, iskä".

Niin.

Yhdysvaltain presidentin vaalien asetelma selkiytyi hieman, kun senaattori John McCain sinetöi republikaanisen puolueen ehdokkuuden itselleen.

Demokraatit jatkavat taistelua, toivottavasti verisesti, sillä jokainen kiista sataa meidän laariin.

Minä siis olen McCain Ace eli toinen Suomen McCainin kannattajista. Se toinen on lehtitietojen mukaan Aamulehden päätoimittaja. Muuten näyttää siltä, että koko Suomen kansa kannattaa Hillarya tai Obamaa. Ruotsalaisista 2.6 prosenttia kannattaa mielipidetiedustelun mukaan McCainia.

Onhan nuo demokraattien ehdokkaat paljon mediaseksikkäämpiä kuin tuo tylsältä vaikuttava oma ehdokkaani.

McCain on kuitenkin poliittiselta linjaltaan minua lähempänä. Ainakin sen mukaan, mitä lehdistä ja netistä asioista pääsee kärryille. Markkinatalous, globalisaatio, tiukka talouspolitiikka purevat minuun.

Straight talk express on McCainin kampanjabussin nimi.

White house, here we come!