Verenpaine koholla.
Painoindeksi koholla.
Verensokeri koholla.
Kokonaiskolesteroli koholla.
Huono kolesteroli koholla.
Vyötärönympärys koholla.
Hyvä kolesteroli normaali.
Kuulo normaali.
Hemoglobiini normaali.
Työkykyindeksi erinomainen.
Kävin siis työterveyshoitajan määräaikaistarkastuksessa.
Meillä kävi töissä tänään hollantilaisia vieraita. Esittelin heille organisaatiomme toimintaa. Olivat puheliaita ja positiivisia.
Sain heiltä lahjaksi tulppaanisipulipussin: tulips darwin hybride.
Hauska lahja, periaatteessa.
Jos Frantz Kruger tarvitsee lohduttajaa, olen käytettävissä. Yhteydenotot tämän sivun kautta.
Luulen, että tiedän, millaista paratiisissa on.
Vietin viikonlopun Mustion linnassa Karjaalla.
Itse linna on reilut kaksisataa vuotta vanha puurakennus. Linnaa ympäröi seitsemäntoista hehtaarin upea englantilaistyyppinen puisto. Ihastuin varsinkin puiston kauneuteen.
Linnnassa meillä oli loistava opas, rouva Ilander, jonka jokaisesta sanasta ja eleestä tihkui rakkaus linnaan ja kunnioitus sen rakentajia kohtaan.
Lauantai-iltana osallistuimme Gero Hottingerin ruokakurssille. Valmistimme italialaisen menuun: tomaatti-basilikabruchetta, tagliatelle ja chili-tomaattikastike, mozzarellatäytteinen vasikanfilekääryle tattirisoton kera ja jälkiruuaksi hedelmiä sabayonkastikkeessa.
(Tässä vaiheessa täytyy niuhottaa. Periaatteessa linnaksi kutsutaan vain kuninkaan asuinpaikkaa. Mustiossa ovat vierailleet suuriruhtinaamme Aleksanteri I ja II ja luultavasti kuninkaamme Gustaf III. Linderin sukukin on aateloitu vasta 1830-luvulla, joten päärakennus ei alkujaan ole oikeastaan kartanokaan vaan ruukin patruunan talo.)
Linnankrouvissa on kunnianhimoisen näköinen ruokalista. Kannattanee testata perusteellisemmin toisella kertaa.
Kohta pääsee lounaalle syömään lohikeittoa. Sitten pitäisi puuhailla jotain ennen kuin viitsii lähteä kotiin.
Illalla olisi Uudessakaupungissa yksi kotijumalistani Matti Klinge puhumassa rauhan tapahtumassa. Viikonloppuna olisi vielä samassa kaupungissa Pytinkien Paris-tapahtuma, jossa pääsisi tutustumaan kaupungin puutaloalueeseen ulkoa ja sisältä. Enpä mene sinne kuitenkaan.
Uudenkaupungin slogan on yksi parhaista: Meil o meri iha rannas. Itse tämä uusi kaupunki on muuten täyttänyt tänä vuonna 390 vuotta.
Viikonlopun vietän Suomen suurimmassa ei-kirkollisessa puutalossa Länsi-Uudellamaalla. Menen jälleen edistämään työläisten asiaa.
Keskiviikosta perjantaihin osallistuin täällä Turussa kongressiin. Voimille käy tällainen oppiminen!
Keskiviikkoiltana oli vastaanotto Linnassa. Olipa ihana tavata vanhoja tuttuja, joiden kanssa jutut lähtivät heti liikkeelle. Siitä oli sitten seurauksena muun muassa maakuntalaulukavalkadi bussissa ja lauluilta kahteen saakka Pankissa. Kuohuviinit taitavat onneksi mennä sidosryhmäkuluihin.
Torstai-iltana oli vuorossa saaristoristeily. Sieltä ajattelin hiippailla ajoissa kotiin. Päätin kuitenkin poiketa Pikku Havannaan sikarille. Siellä olikin eräs tuttavani vuosien takaa, jonka kanssa puhuimme politiikkaa ja kirjallisuutta kahteen saakka.
Sikaribaarista pari askelta kotimatkaa taivallettuani tapasin erään kongressiosallistujan, jota kovin laulatti, joten hyppäsimme taksiin ja pyrähdimme karaokeen Hämeenkadun Carambaan.
Caramba meni kiinni jo kolmelta. Kysyin tarjoilijaneidolta, josko kaupungissa olisi vielä jokin paikka auki. Hän aloitti vastauksensa sanoilla, jotka toki olivat asiakaslähtöisiä mutta eivät lainkaan sopineet neljän kympin kriisissä kärventelevälle herralle. Hän aloitti: "Sun ikäluokalle mä suosittelisin..."
Taksikuski vei meidät kuitenkin vielä tunniksi Onnelaan. Kaikki muut siellä olivat puolet meitä nuorempia. Mutta: talo täynnä kauniita nuorukaisia, mikä märkä uni!
Perjantai-illaksi olin sopinut muutaman työkaverini kanssa meneväni erään työkaverimme luo iltaa viettämään. Siellä sitten grillailimme, nautiskelimme alkoholia, laulelimme, nauroimme, kylvimme nakuina paljussa (meitä oli kolme miestä ja kolme naista).
Sitten minä sammuin työkaverini sohvalle.
Arvannette moraalisen krapulani määrän.
En enää koskaan juo alkoholia.
Kärsin/nautin laiskuudesta. Teen töissä vain välttämättömät rutiinit, ajatella ei jaksa.
Onneksi menen loppuviikoksi seminaariin. Tulee vähän vaihtelua. Valitettavasti seminaari on Turussa.
Lähtisin kotiin, jos kehtaisin. Ehkä mä surffaan vähän ja lähden sitten vasta.
Ja tästäkin juoksee täysi palkka. Voi, voi.
Blogin pitäminen täällä ranneliike.netissä on vahvistanut minun seksuaalista identiteettiäni aivan mahdottoman paljon.
Tunnen olevani entistäkin vakaammalla pohjalla itseni kanssa. Tunnen kuuluvani joukkoon.
Täytyy ihan karmeista pidellä, etten loikkaa kaapista ulos.
Kaikki tämä vain kirjoittamalla omasta elämästäni ja lukemalla muiden elämästä. Kai siinä jotain on jossain välissä tullut ajateltuakin.
Kyllä elämä on ihanaa!
Olipa ihana eilen kymmenen helteisen työmatkapyöräilykilometrin päätteeksi poiketa varjoiseen ja vehreään Vartiovuorenpuistoon! Vanhat, mahtavat puut, kumpuileva, pehmeä ruohikko, viehättävä, elegantti tähtitorni,kauniit, hymyilevät ihmiset.
Saalista en saanut.
Tämän päivän Kauppalehdessä on arvostelu Teatteri Jurkan näytelmästä Kettu ja Jänis. Miespääosaa esittävästä Esko Salmisesta käytetään sanaa muhevarunkoinen. Kiva sana.
Lieneekö ne tuon uudelleen esille kömpineen auringon mukanaan tuomat vähäpukeiset gentlemannit, mikä saa minut koko ajan jankkaamaan näitä läskijuttuja. Vai neljänkympin kriisi.