Olen kamalan ujo ihminen. Rakkoni on myös ujo. Kuulun niihin, jotka aina jonottavat vessan suljetun oven taakse yleisötilaisuuksissa. Nyt olen treenannut itseäni ja uskallan mennä rännille muiden miesten joukkoon. Duktig pojke!
Tänään aloitin kulttuuripääkaupunkivuoteni. Ensin kävin Turun taidemuseossa. Siellä on Créme de la créme-näyttely taidemuseon suosituimmista teoksista eli taiteemme kultakauden helmistä: Gallen-Kallelasta Schjelrfbeckiin jne. Siellä on vastapainoksi myös kolme nykytaiteilijaa esillä: tanskalinen nainen ja virolainen videotaidesitys olivat kiinnostavia, alakerran ruotsalainen ei lainkaan avautunut minulle.
Sitten menin kuulemaan Mahlerin Ylosnousemussinfonian. Kapellimestarina Maestro Leif Segerstam, orkestereina Turun filharmonia ja Laivaston soittokunta, kuoroina Turun ylioppilaskunnan kuoro ja Chorus Cathedralis Aboensis, laulusolisteiina Helena Juntunen ja saksalaisnainen jonka nimeä en juuri nyt muista. Mahtava teos! Tosin korvani juuressa soittaneet trumpetistit veivät osan kuulostani.
Sitten kävin vielä Suxesissa nauttimassa juhlavuoden viinit. Eipä tarvitse niitä enää testailla.