Tänään on sitten viimeinen päivä, kun baarissa saa sikaroida ja juopotella yhtäaikaa.
Skaribaari järjesti bileet tapahtuman kunniaksi ja olinhan siellä minäkin. Jatkossa polttelemme sikareita lasikopissa ja käymme erikseen nauttimassa mahdollista juotavaa kopin ulkopuolella.
Hyvä, että meistä pidetään huolta.
Jälleen elämme sitä päivää, jolloin miettii, olisiko sittenkin pitää alkaa opettajaksi.
Kävin eilen veljeni tyttären lakkiaisissa. Perinteisesti Suvivirsi, Gaudeamus igitur ja Kymmenen virran maa sekä sankarihaudat. Omista lakkiaisistani on tänään 23 vuotta. Kummallista, että lakkiaisten viehätys/status kestää vaikka puolet ikäluokasta kirjoittaa ylioppilaaksi.
Jännä huomata, ettei keksi mitään sanottavaa joillekin sukulaisilleen ja joidenkin kanssa juttu luistaa useiden vuosien tauon jälkeen kuin tyhjää. En taida olla kovin sukurakas ihminen.
Aikoinaan vaimoni kanssa haaveilimme neljästä lapsesta. Niitä on tullut tasan yksi kappale.
Lieneekö vaimoni biologinen kello tikittänyt, mutta hän passitti minut ja itsensä tutkimuksiin, josko vielä olisi mahdollista. Molempien värkit toimivat tutkimuksen mukaan normaalisti. Näytteessäni uiskenteli otsikossa mainittu määrä reippaita nuijapäitä etsimässä kohdettaan. Mutta mitään ei tapahdu. Olemme selittämättömä lapsettomuuden esimerkki.
Itse en ole äärettömän innostunut enää lisääntymään, tuntuu että tämä on koettu jo.
Nyt sitten mietimme, otammeko lääketieteen temput avuksi.
Kansanedustajani Petteri Orpo oli pois eduskunnan sisäinen adoptioäänestyksestä. Niinpä lähestyin häntä tiedonhaluisena. Hän kertoi olleensa Berliinissä valiokunnan matkalla ja kertoi myös, että olisi äänestänyt hallituksen esityksen puolesta, mikäli oliisi äänestykseen osallistunut.
Eija-Riitta Korhola ei ole vieläkään löytänyt aikaa vastata lähettämääni kysymykseen, miksei hän ole allekirjoittanut ILGA-Europen vetoomusta.
Ärrkoopee tarjoaa näissäkin vaaleissa edustavimmat nuorukaiset äänestettäväksemme: Carl Haglund, Axel Hagelstam, Charly Salonius-Pasternak. Mutta omassa rankingissani Sirpa Pietikäinen johtaa tällä hetkellä.
Ranska, Ruotsi, Bosnia, Viro ja Britannia.
Suomi ei ollut huono.
Saksan poika oli visuaalisesti kiinnostava.
Ei Venäjäkään ole huono.
Norjan humppaa en yhtään ymmärtänyt.
Viro oli kaunis.
Ruotsi oli euroviisumainen.
L'Estonie douze points.
Aamulla luin lehdestä, että kaksi puolueeni kansanedustajaa oli osallistunut tomerasti eduskuntakeskusteluun hallituksen esityksestä perheen sisäisestä adoptiosta. Lähetin Timo Heinoselle ja Sampsa Katajalle kannustavat terveiset sähköpostitse.
Europarlamenttivaaleissa kärkinelikkoni ehdokkaista on:
Eija-Riitta Korhola
Risto Penttilä
Sirpa Pietikäinen
Niina Suomalainen.
Näistä Pietikäinen ja Suomalainen ovat allekirjoittaneet ILGA-Europen tasa-arvovetoomuksen. Penttilältä kysyin kantaa homoseksuaalien oikeuksien turvaamiseen nettisivuitse ja sain toivomani vastauksen. Korholalle lähetin juuri kysymyksen ILGA-Europen vetoomuksesta.
Ihanaa päästä taas käyttämään kansalaisoikeuttaan äänestää.
MTV:n vaalikone valikoi muuten kärkiehdokkaakseni Umayya Abu-Hannan ja Hesari Sofia Vikmanin.
Turku on jokikaupunki, jolla on merikaupungin identiteetti. Tänään iltapäivällä kokoustin Forum Marinumissa, valtakunnallisessa meri- ja merivoimien museossa, ja merellinen Turku oli vahvasti läsnä. Kyllä minulle on hieno kotikaupunki.
Liityin Facebookin ranneliike-ryhmään. Selitykset on mietitty heteronormatiivisten ystävieni varalle. Iiik: tämä on iso askel ihmiselle mutta pieni askel ihmiskunnalle.
Torstai-iltana vaimo, lapsi, vanhemmat ja tuttavat vanhempineen Vartiovuorelle: Studenterna, våren är här, sätt på mössorna ja sitten päälle cavaa. Torin kautta kotiin: tacoja, unkarilaista kuohuviiniä ja marsipaania.
Perjantaina katselin marsseja: vasemmistoliitto, sdp, skp. Porvari saa nukkua yönsä rauhassa edelleen. Kuuntelin Jutta Urpilaisen puheen Koulun pihalla eikä se elähdyttänyt minua. Pukeuduin Burberryn paitaan: sen punainen väri kunnioittaa työväenliikkeen henkeä ja sen ruudullinen kaulus työväenliikkeen aineellisia saavutuksia. Sitten kotiin grillaamaan pihvejä ja nauttimaan niistä champagnen kera, ja tietysti marsipaania.
Lauantaina vaihdatimme talvirenkaat pois autostamme.
Sunnuntaina veimme tyttäremme Piikkiöön syntymäpäiville ja talsin vaimoni kanssa parisen tuntia pitkin poikin tätä Kaarinan itäistä kaupunginosaa. Vielä ehtisi sikaribaariin.