Kulissin takaa

Näytetään bloggaukset maaliskuulta 2011.

Skene

Työmatkojen jatkeena olen käynyt viime viikkoina kaksi kertaa Helsingin ruotsinkielisen teatterin näytöksissä Aleksanterin teatterissa Bulevardilla.

Ensin katsoin Cabaret'n. Täytyy tunnustaa, etten tiennyt näytelmän juonta, luulin sen olevan hauskuutta koko rahan edestä. Nauru juuttui kurkkuuni ymmärtäessäni, että nyt puhutaan kolmikymmenluvun Saksan pimeistä puolista. Hyvä näytelmä. Komeita ja vähäpukeisia miehiä.

Sitten katsoin Bergmanin Fannyn ja Alexanderin. Erittäin vahva näytös, suuria tunteita, upeaa työtä, kyyneleitä surusta ja ilosta. Menkää kaikki katsomaan.


Tiedostava

Menin tänään Logomoon Regnbågsankanin järjestämään seminaariin, jossa pohdittiin miesten ulkonäköpaineita. Rauhoittava keskustelu. Eikö olekin mahtavaa, että tästä aiheesta ruotsin kielellä haluaa kuulla 40-50 henkilöä Suomen Turussa. Voimaannuttavaa.

Seminaarin päälle katsoin Tom of Finlandin näyttelyn. Ensin ajattelin perussuomalaisesti, onko tämä taidetta. Sitten nostin huomioni lantiolta ylöspäin ja kiinnitin huomioni kuvattujen miesten katseeseen, kuten opas neuvoi. Sen jälkeen kuvailisin näyttelyä sanalla sympaattinen.


Juurihoidossa

Koulut ovat kiinni neljätoista viikkoa vuodessa ja minulla ja lapseni äidillä on yhteensä yksitoista viikkoa lomaa vuodessa joten joudumme vuorottelemaan lomien pitämistä. Tällä kertaa oli minun vuoroni pitää hiihtoloma.

Hyppäsimme lapseni kanssa Oulun-junaan ja menimme tapaamaan vanhempiani. Paluu kotiin on kuin siirtyisi ajassa taaksepäin. En ole enää osa vanhempieni saati muiden sukulaisteni arkea. Lapsen kasvaessa ja minun vanhetessa matkoista on tullut lapseni perehdyttämistä isänsä menneisyyteen. Suhteiden hengissä pitäminen vaatii oman työnsä. Olihan se hienoa syödä ravintolassa, jossa perheemme on käynyt viidessä (tai kuudessa) polvessa mutta jokin keinotekoisuuden maku siinä kaikessa on.

Minulla on oma perinnereittini. Antellin konditoriassa omenahyvettä vaniljakastikkeen kera,taidemuseo ja siihen päälle Sarkka, Jumpru pub ja Oluthuone Leskinen. Jossain välissä lounas, tällä kertaa ravintola Matalassa, joka tätä nykyä rankataan Pohjois-Suomen parhaiden ravintoloiden joukkoon mutta jonka vanhempani muistavat maineeltaan arveluttavana kansankapakkana torin rannassa (ruokaseurana muuten pääministerimme, tosin eri päydässä).

Kiva oli palata kotiin.