Kulissin takaa

Työmatkalla Helsingissä.

Aamiaistapaaminen Ekbergillä. Men, men... Ekbergin henkilökunta ei osaa ruotsia, siis Ekbergin henkilökunta ei osaa ruotsia. Onko Sipoosta loppuneet tytöt?

Kokous Finlandia-talossa.

Kokouksen jälkeen kipitin Svenska teaterniin katsomaan Höstsonatenia. Se on bergmanilainen perhehelvetin kuvaus, tällä kertaa äidin ja tyttären välistä henkistä kiduttamista. Äitinä upea paronitar C. Indrenius-Zalewski ja tyttärenä taitava Anna Hultin. (Diivojen diiva paronitar K. Indrenius-Zalewski näkyy julkaisseen elämäkertansa. Sukupäivälliset lienevät olleet säihkyviä kun sukuun naidut La Christina ja La Kyllikki ovat olleet paikalla yhtäaikaa.)

Ennen teatteria nautin teetä ja sämpylän Kafé Kafkassa ja lasin champagnea teatterin ravntolassa (oli muuten söpö tarjoilijapoika).

Teatterin jälkeen nautin pullollisen Åbro Julbockenia Angleterressa, klubiaterian Mcdonald'sissa ja pari Pernod'ta Mann's streetissä karoken säestyksellä. Tornin ateljeebaarissa nautin näköaloista ja tätä kirjoittaessani huoneeni kuohuviinistä.

Yövyn Tornissa. Tässä on tyyliä vaikka tämä onkin S-etukorttipaikka. Odotan vain, milloin valvontakomission nuori luutnantti koputtaa ovelleni ja vaatii sotakorvauksena lihalliset nautintonsa.

"Sitä säädyllisempi tyyli, mitä säädyttömämmät ajatukset"
Antti Nylén: Vihan ja katkeruuden esseet

Marraskuu on ollut aikamoista menoa töissä. Ihanaa, että se loppuu; siis kuukausi, ei työ. Tässä kuussa on näköjään laitettu ensi vuotta järjestykseen. Tarjouksia sinne, tänne ja tuonne. Vuosisuunnittelua päättäville elimille. Tänään piti vielä ottaa puheeksi erään työtoverini alkoholiongelma, jonka hän tietysti kielsi, nyt on kuitenkin prosessi aloitettu. Istun vielä töissä. Kirjailen hieman tänne tässä välissä ja jatkan sitten työn tekemistä. Kivahan se on, kun saa tehtyä jotain konkreettista, vaikka vain hankittua euroja eli töitä työkavereille. Hip, hei!

Lauantaina kävin Turun kaupunginteatterissa katsomassa Kuka pelkää Virginia Woolfia? Hieno näytelmä, hienot näyttelijät. Näytelmä on syystäkin saanut hyvät arvostelut.

Sunnuntaina kävimme Naantalin kylpylässä katsomassa taidenäyttelyn, joka vaipukoon unholaan. Auran galleriassa kävimme katsomassa naivisti Katja Mesikämmenen näyttelyn. Jäimme vielä pohtimaan, josko osa veronpalautuksistamme menisi taidehankintaan.

Kävimme asuntonäytössä Yliopistonkatu 2:ssa. Aivan mahdottaman erinomaisen valtavat näköalat joelle ja katedraaliin. Mutta, mutta: iso olohuone, keittiö ja makuuhuoneet koppeja. Meillä on nyt sadan neliön kolmio ja kun samankokoiseen pinta-alaan tungetaan yksi makuuhuone lisää ja sauna, niin täytyyhän sen jossain tuntua. Ei meillä varsinaisesti mitään uuden asunnon hinkua ole, vaikkakin yhdelle lisähuoneelle olisi käyttöä.

Tämänvuotiset Beaujolais Nouveau'tkin tulivat testattua ja huonoiksi havaittua.

Eilen olin työasiaoissa Helsingissä. Unohdin matkapuhelimeni kotiin. Enpä ole aikaisemmin huomannutkaan, kuinka puhelin- ja nettiaddiktio ovat vallanneet herkän mieleni. Vieroitusoireet olivat ilmiselvät.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämän vuoden Finlandia-palkinto tulee antaa Juha Itkoselle romaanista Kohti. Perusteluna on se, että kirjailija on niin söpö. Yhtään ehdokaskirjaa en ole lukenut. Itkosen kaksi edellistä kirjaa olen kehunut aikaisemmin tässä blogissa.

Palkinnon jakaa oululainen diiva Kaisu Mikkola. Oulussa kasvaneena olen lukenut hänen vallitsemiaan Kalevan kultturisivuja aikoinaan paljonkin. Aikoinaan sanottiin, että suomalaisten sanomalehtien kulttuurisivuista Helsingin Sanomien lisäksi ainoastaan Erkka Lehtolan Aamulehti ja Mikkolan Kaleva olivat lukemisen arvoisia.

Olinpa erään järjestön vuosikokouksessa viikonvaihteen. Koska kyseessä on naisvaltainen järjestö, iltatilaisuuksissa on krooninen pula tanssittajista. Näin ollen meillä harvoilla tanssitaitoisilla miehillä riittää vientiä. Aamulla sitten tuntee jaloissaan keinumisen jäljet. Kivaahan se on!

Kokous järjestettiin Äikäälässä, joka tunnetaan paremmin myyntinimellään Vanajanlinna. Se on Hämeenlinnassa sijaitseva "kartano". Alun perin sen rakennutti tohtori Rosenlew metsästysmajakseen ja huomenlahjaksi nuorikolleen. Presidentti Ryti havitteli sitä presidentin kesäasunnoksi, mutta sen osti valtion nenän edestä saksalaissyntyinen asekauppias Daugs. Sittemmin siinä toimi kommunistien agitaatiolaitos Sirola-opisto. Kommunistit joutuivat rahapulassaan myymään paikan ja nyt se on golf- ja kongressikeskus (niin muuttuu maailma, Eskoseni).

Ruoka oli aika hyvää. Varsinkin lounasbuffeet olivat maukkaita. Päivällisen tournedos maistui erinomaiselta, alkupalan miekkakala ei ollut ihan nappi. Palvelu oli erinomaista, erityiskiitos charmantille hovimestari Irja Tupamäelle.

Koulussahan sitä hieman tutustui Kalevalaan ja Seitsemään veljekseen. Nyt niihin on tullut tutustuttua hieman enemmän Mauri Kunnaksen versioina iltasadun merkeissä. Eilisiltana luin tyttärelleni veljesten karkumatkasta lukkarinkoulusta Sonnimäelle pyllyilemään.

Isänpäivä on pöhkö päivä. Tietysti isät ovat tärkeitä. Se tuntuu kuitenkin keinotekoiselta.

Minut "herätettiin" samppanjapullon korkin paukautukseen. Lahjaksi sain tyttäreni askarteleman jääkaappimagneetin, Boel Westinin Tove Jansson - ord, bild, liv ja Arthur Miller-vainajan Adolfin linna.

Päivä jatkui hirvipadan, oluen ja Koskenkorvan kera ja päättyi blineihin ja mätiin oluen ja Koskenkorvan kera.

Välissä henkevää seurustelua.

Istun Suxesin tietokoneen ääressä kirjoittamass tätä. Suxes on Turun ainoa homobaari tätä nykyä. Tai kai tämä on enemmän lesbobaari, jossa me homot ollaan.

Luin Iltasanomat ja kiukuistuin. Miksei se Haloska voinut ojentaa sitä laatupalkintoa sille Stora Enson tiimille, joka sen oli ansainnut. Jo on vähäiseksi mennyt Suomen tasavallan presidentin vaikutusmahdollisuudet, kun tällaista kiukuttelua tarvitsee käyttää. Lopetetaan koko pelleily!