Kulissin takaa

Luin viikonvaihteessa Riikka Pulkkisen romaanin Raja, joka osoittautui erinomaisen mielenkiintoiseksi tarinaksi tai oikeastaan kahdeksi tarinaksi.

Päätarinassa kerrotaan kuusitoitavuotiaan lukion ensimmäisellä luokalla olevan Marin ja hänen äidinkielen opettajansa seksisuhteesta. Mari tietysti rakastuu ja varmistaa rakkauden jatkumisen antamalla seksiä opettajalleen. Opettaja puhuu muusasta mutta hänen asennettaan kuvannee paremmin sitaatti "vittu kuin vittu".

Sivutarina kertoo dementiasta Marin tädin silmin. Kirjallisuuden professorin mies on hoitokodissa ja on pyytänyt vaimoaan tappamaan hänet.

Kuolema ja halu ovat kirjan teemoja. Vuoden eroottisin kirja tähän mennessä.

Kirjassa kerrotaan halu eli desidera-sanan alkuperäisestä merkityksestä. Se tarkoittaa tähtien vaikutuksen alta poistumista. Kun haluamme, emme siis elä kohtalomme mukaan, vaan teemme valintoja.

Kirjaa lukiessani palautui mieleeni yksi syy, miksi en sittenkään valinnut opettajan uraa: voisinko luottaa siihen, että silmäni (tai käteni tai muut relevantit ruumiini osat) pysyisivät hallinnassani reippaita nuorukaisia päivästä toiseen katsellessani.

Eilen surffailin qruiser.comissa. Kiinnitin huomiota siihen, että varsin monilla suomalaisilla kotisivuilla oli kirjoitettu tekstiä ruotsiksi. Sehän on kivaa mutta kummallista, eihän sisämaalaiset halua osata ruotsia. Niinpä epäilenkin, että GLBT (tuliko kaikki kirjaimet) - läisyyteen liityy jokin toistaiseksi tunnistamaton svenska-geenimutaatio.

Liityin juuri Turun seudun setaan.

...joka taistelee.

Minun ehdokkaani ei oikein menestynyt Iowassa. Eikä kuulemma menestyne New Hampshiressakaan tänään.

Hillaryn kohtalo on sangen kiintoisa. Enpä jäisi kaipaamaan häntä, jos hän tippuisi jatkosta. Ei kannattane kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Täytynee perehtyä Barackin ja McCainin kotisivuihin. Romney ja Huckabee eivät kiinnosta.

Ostin joku vuosi sitten työmatkallani Oslossa Kasparin, Melchiorin ja Balthasarin. Maria, Joosef ja Jeesus puuttuvat edelleen. (Olikohan tuo edellinen lause pinnallinen vai syvällinen?)

Eiliseen ohjelmaan kuului myös Jouluoratorion viides ja kuudes kantaatti.

Ostin alennusmyynnistä ja luin Tarmo Kunnaksen kirjan Knut Hamsunista ja kenraali Gustav Hägglundin kirjan itsestään.

En tosin minä, mutta iowalaiset Yhdysvaltain presidentin vaalien esivaaleissa.

Minun ehdokkaani on Rudy Giuliani. Minusta hän vaikuttaa kokemukseltaan, luonteeltaan ja politiikaltaan houkuttelevimmalta.

Kokemus: juristina syyttäjälaitoksessa, oikeusministeriössä ja asianajotoimistossa, oikeusministeriön kolmosmies, New Yorkin pormestari, yritysjohtaja

Luonne: rento nykiläinen, varattoman maahanmuuttajaperheen poika tehnyt komean uran

Politiikka: tarkka taloudenhoito, pro gay rights

Jouluaatonaatto

Anoppilaan Pohjanmaan pieneen merenrantakaupunkiin. Kauneimmat joululaulut.

Jouluaatto

Piirileikit on syytä ottaa heti aamusta ennen suihkua. Jääkaapin ovi (!) irtosi. Jouluhartaus. Joulupukki. Sibeliuksen joululaulusarja. Päivällinen. Jouluyön messu Pyhän Marian (kuinka sopivaa) kirkossa. Runebergin Julkvällen, Janssonin Kuusi, Jylhän Pyhä yö.

Joulupäivä

Päivä on hyvä aloittaa Bachin Jouluoratorion ensimmäisellä osalla: jauchzet, frohlocket, auf, preiset die Tage. Paavin siunaus urbi et orbi ja täydellinen ane. Päivällinen da capo. Kaadoin viinipullon matolle.

Toinen joulupäivä

Jouluoratorion toinen osa. Pähkinänsärkijä videolta. Päivällinen da capo. YL:n joulukonsertti radiosta.

Kolmas joulupäivä

Töissä. Lounas Hesellä. Tuli viesti ison tarjouksen läpimenosta: kolme työntekijää saa palkkaa kahden seuraavan vuoden ajan. Illalla jouluoratorion kolmas osa. Champagnea. Sikareita. Samuli Edelmannin laulamia virsiä.

Neljäs joulupäivä

Töissä. Joku on polttanut sikareita, liikaa. Stockmannillakin alkaa ennakkoale.

Viides joulupäivä
Kuudes joulupäivä

Seitsemäs joulupäivä

Häissä. Ranskalainen ayriäiskeitto goudaleivän kera, punaviinimarinoitu härkä brie-perunagratiinin, yrttivihannesten ja pähkinäisen vihersalaatin kera, hääkakku. Kuohuviiniä, valkoviiniä, punaviiniä, konjakkia, snapseja. Snapsilaulut helasta kvinttiin ja lukuisia muita, loistava toastmaster. Räiskyvä ilotulitus. Tanssia. Puheita.

Kahdeksas joulupäivä

Bachin Jouluoratorion neljäs osa. Uuden vuoden konsertti Wienistä. Komeita tanssijoita.

Jouluoktetti on nyt täynnä. Enää loppiainen ja Nuutin päivä jäljellä.

Jussi Björling lauloi juuri jouluradio.fi:ssä O helga natt.

Kyllä se joulumieli sieltä pikkuhiljaa valtaa sielua.

Tämän bloggauksen lähtökohtana on minun patamustan porvarillinen yhteiskunnallinen katsomukseni, jolloin minulta ei luonnollisestikaan voi edellyttää syvällistä analyysia tai avarakatseisuutta.

Minun paatunutta sieluani riipii helsinkiläistan intellektuellien (leniniläisittäin hyödyllisten idioottien) puuha Leninin patsaan pystyttämiseksi. Siis Leninin. Siis Suomeen. Siis vuonna 2007.

Käsittämätöntä. Obegripligt.

Lenin on paha puu, josta kasvaa pahoja hedelmiä.

Ja haukunpa samaan syssyyn vielä Tampereen Lenin-museonkin. Kävin siellä jokunen vuosi sitten ja odotin kriittistä katsausta herran elämään, olihan Neuvostoliittokin kaatunut ja elimme 2000-luvulla. Ei siellä sellaista ollut. Ensin mietin, onko tämä koko museo vitsi. Pahoin pelkään kuitenkin, että sitä ylläpidetään vakavalla mielellä ja innoittuneesti. Siis Suomessa. Siis vuonna 2007.

Tuliko se nyt selväksi.

Hakusanat: diktatuuri, sorto, vaino, kansanmurha, pelko, mielivalta, terrori, nepotismi, sota, riisto, valhe, vankileirit, petos, mielisairaalat, murhaaja jne.

Olin tänä aamupäivänä lapseni esikoulun joulujuhlassa (joka oli yhdessä koulun eka- ja tokaluokkien kanssa). Oli se vaan niin liikuttavaa, herkistävää!

Ensin oli joulukuvaelma modernein lauluin mutta perinteisin sanomin ja asuin.

Sitten tuli tonttuohjelmaa, kuorolaulua, välillä koululaiset ja juhlavieraat lauloivat yhdessä.

Juhlassa tunsi sukupolvien perinnön siirtymisen seuraaville sukupolville.

Nu tändas tusen juleljus...