Kulissin takaa

Jälleen anopin huvilalla. Huomenna vietämme huvilakauden päättäjäisiä perinteisesti rapujuhlien merkeissä.

Meillä on tapana hoilata automatkat. Satakunnan maakuntarajan ylitämme "Kauas missä katse kantaan"tahdittamana, Porin kaupungin raja panee liikkeelle "Porilaisten marssin", Pohjanmaan maakuntarajaa tervehdimme laulamalla "Österbotten, Österbotten, land vi har ändå" ja varmuudeksi siihen päälle vielä "Miss´ laaja aukee Pohjanmaa". Kaikkiin väleihin iskelmiä, lastenlauluja ja tällä kertaa myös joukko snapsilauluja.

Satakunnan maakuntalaulun taisin itse oppia koulussa jo ennen oman maakuntani "Kymmenen virran maata", mille en syytä ole vielä pystynyt keksimään. Nyt myös ekaluokkalaisemme eli perheemme ainoan syntyperäisen turkulaisen ensimmäisenä oppima maakuntalaulu on samainen veisu. Vaimoni suosikki maakuntalauluista on Kainuun "Kuulkaa korpeimme kuiskintaa".

Syksy alkaa silloin, kun porraskäytävään on aamulla ulos mentäessä sytytettävä valot. Tänä aamuna oli ensimmäinen sellainen aamu tänä syksynä.

Meillä oli tänään firman kehittämispäivä Villa Wolaxissa Kuusistossa. Kaunis paikka ja hyvä palvelu.

Tavallisesti saan kehittämispäivistä energiaa mutta tällä kertaa siellä oli marinaa aivan liikaa. Kriittisyys on hyvästä muttei jankkaaminen. Täytyy vähän miettiä, mitä on tapahtumassa.

Kotona piristyin, kun Svenska militärhistoriska biblioteket oli lähettänyt jäsenkutsun. Liityin siihen. Liittymisetuna tulee neljä kirjaa, kolme dvd:tä, salkku ja kynä.

Dvd:t ovat Framom främsta linjen-elokuva ja kaksiosainen Mannerheim-dokumentti.

Yksi kirja käsittelee Neuvostoliitto/Venäjän salaista poliisia, toinen Ruotsin kuninkaallisten perhe-elämää, kolmas Suomen sotia ja neljäs panssarilaiva Ilmarisen tuhoa.

Olin pari päivää Porissa toimialani seminaarissa.

Porissa on kolme hyvää baaria: Beer Hunter, Café Anton ja Havana.

Porissa on paljon kauniita taloja, tosin paljon rumiakin. Kävin taidemuseossa katsomassa Maire Gullichsen - ja Uusi taidekoulu - näyttelyt.

Kaupungin vastaanotto oli venetsialaistyylisessä kaupungintalossa, talossa oli jopa gondolien kiinnitysrenkaat. Todella kaunis talo.

Seminaarin huipensi ministeri Holmlundin vierailu. Olipa muuten miellyttävää kahviseuraa. Yllätyin.

Join lonkeron ensimmäistä kertaa elämässäni tämän vuoden keväänä. Toisen lonkeroni nautin DBTL:ssä. Sen jälkeen olen nauttinut niitä useita. Ja katso: eilisen Kauppalehden pääkirjoitussivulla kerrotaan oluen ja kivennäisvesien myynnin vähentyneen ja lonkeron kasvaneen. Enää en tosin pidä lonkerosta, joten odottakaamme seuraavan kvartaalin tietoja.

Olutta en juonut ennen yliopisto-opintojani. Muistan armeija-aikana palvelutoverini ihmetelleen lomareissulla junan ravintolavaunussa, miksen juonut olutta kuten kaikki muut varusmiehet vaan limonaadia. Väitin juovani sitä tavallisesti vaikken niin todellakaan tehnyt.

Lukion potkiaisiltana menimme luokkatovereideni kanssa ravintolaan. Lähtiessäni minun piti kysyä äidiltäni, mitä siellä tilataan ja miten. Hän sanoi tilanneensa ensimmäisellä ravintolavierailullaan Bacardicolan. Niinpä nautin Bacardicolaa vuosia siitä eteenpäin.

Kotonani olin saanut maistaa viiniä. konjakkia ja viskiä.

Nyttemmin olen ottanut kiinni mahdollisesti nuoruusvuosinani vajaaksi jääneen viinakiintiöni.

Tupakkaa aloin polttamaan ensimmäisenä yliopistokesälomanani. Olin Tulholmassa kesätöissä ja kerran PUB-tavaratalon kahvilassa joku elegantti herrasmies sytytti pitkän ja hoikan senoritan. Minusta se oli niin hienoa, että ostin paluumatkallani laivasta sikareita ja niitä edelleen poltan.

Luin Anna-Leena Härkösen kirjan Ei kiitos, joka kuvaa hauskasti keski-iän kynnyksellä olevan avioparin suhdetta. Juuri sellainen kirja, josta saa kepeän elokuvan aikaiseksi.

Perjantaina oli muuten antoisa matka kotoa baariin. Hämeenkadulla babtistit jakoivat kutsuja kahville, tuomiokirkontorilla poikaporukka jakoi tikkareita (tarkoitan siis karamellia) ja Suxessissa jaettiin kondomeja ja liukuvoidetta. Ainoa, minkä otin oli tuo viimeinen paketti vaikka sillä minulla taitaa olla vähiten käyttöä.

Hetki sitten kotiin palannut Eva Dahlgrenin ja Peter Jöbackin konsertista Turun linnanpuistosta ja konserttidrinkeiltä.

Hieno konsertti, vakuuttavia muusikoita. Vettä satoi koko ajan. Istuimme paljaan taivaan alla, tosin konserttikiertueen nimihän on Himlen är inget tak.

Olin baarissa alkuillan. Sitten kävin sikarilla. Palasin baariin.

Luulenpa, että näin siellä pari bloggaajatoveriani. En heitä tunne eikä meitä ole esitelty. Toisen olen arvellut blogeista jo aiemmin. Toisen arvaan ihan täysin intuitio pohjalta tältä illalta.

Tanssin erään naisen kanssa siveästi yhden tanssin tänä iltana. Hänen partnerinsa häipyi tanssin aikana eikä enää ilmaantunut paikalle.

Kesäkuussa tanssin illan erään miehen kanssa. Vaikka melkein mitään ei tapahtunut, hänen partnerinsa on ollut huomattavan varautunut suhteeni sen jälkeen.

Minä sentään olen yksi maailman vaarattomimmista ihmisistä.

Eilen osallistuin taiteiden yön rientoihin vuosien tauon jälkeen.

Ensin Jean S:n lyhyt esiintyminen Ray:n 70-vuotisjuhlakiertueteltassa: innoton esitys ja yleisö.

Sitten napatanssia ja kuorolaulua Hansassa lattean kuohuviinin kera.

Lopuksi sattumalta Svarte Rudolfilla Einin esiintymiseen. Pitihän se nimmari käydä hakemassa ja Einikin oli pannut hyvällä merkille meidän iloisen seurueemme. Seurueeni pohti, mahdanko panna Einin kuvan nyt sitten työhuoneessani Mannerheimin kuvan ylle vai alle.

Sitten kotiin pikaisen Suxess-visiitin kautta.

Tyttäreni koulun aloitus ei ole sujunut oikein hyvin. Häneen on iskenyt mahdoton eroahdistus, joten hän ei suostu jäämään kouluun ilman että äitinsä seisoo luokan oven pielessä ensimmäisen tunnin alkaessa. Iltapäivällä hän sitten kuitenkin kertooi iloisesti ja innostuneesti päivän tapahtumista. Eilen iloisin juttu oli kaksi sivua matikan läksyjä (kyllä Siperia vielä opettaa!).

Luin Oscar Wilden mahdollisesti kirjoittaman kirjan Teleny, joka oli erittäin eroottinen. Gummeruksen palkkaaman suomentajan psykonanalyyttinen jälkilause oli kummallinen.