Suomessa saa sanoa vapaasti ja myös korjata satoa vapaasti. Koskee yhtäläisesti kaikkia.
En haluaisi tanssia kuin rakkaani kanssa. Pidin tästä periaatteesta kiinni, kun minua pyydettiin Saksassa ylemmän aateliston tanssiaisiin. Koska pariani ei pidetty soveliaana, jätin menemättä. En voi ymmärtää, että rakastettuni olisi yhtään vähempää kuin kukaan toinen rakastettu. Tanssimisen kieltämistä pidän käsittämättömänä, itseasiassa sen puolestapuhujilla on sekä käsityskyvyssä että tuntemisessa suuria vajaavuuksia.
Isoenoni oli homo. Hän taisteli toisessa maailmansodassa Karjalan kannaksella - vieläpä vapaaehtoisena (oli kotoisin Ahvenanmaalta). Eikö hän sotaveteraanina olisi - halutessaan - saanut tanssia Linnan juhlissa kenen kanssa haluaa? Eikö hän ollutkaan suomalainen? Eikö hänen taistelunsa ollutkaan oikeaa?
