Tot t a jo k a s a n a

En voi hyvin enää, en syö kakkuja enää, minulla ei ole edes suunnitelmaa enää.
Olen ilman sinua loistoton, olen ilman sinua väritön, olen kuin tyhjyyden kuorta.
En enää elä innolla eloani, lopetuksellasi päätit sen. Minussa ei enää ole henkeä ja jopa uneni muuttuivat narreiksi, kun lähdit pois.
Olen murskana, täysin murskana - kuten äitini lähdettyä iäisyyteen ja jättäessä minut yksin ilman kosketustaan.
Olen murskana, täysin murskana. Et koskaan ilmoittanut tarkoittamaasi, et koskaan kertonut syytä -
Sitä on pian kymmenen vuotta, kun vähät välität!
Sinulla oli kaikki minusta, kaikki minun. Nyt olen voimaton, nyt olen kulutettu, ja näyttelen vain
halukasta, kun sitä minulta toivotaan.
Laahaudun eteenpäin, mutta kaikella yrityksellä on tympeät kasvot, ja kaikella tapahtuvalla on Sinun olemuksesi, en tiedä enää mitä tehdä - Sinä olet kaikkialla!
Ja olen kuin jähmettynyt metallitanko - kun en pääsekään luoksesi.
Olen murskana, täysin murskana. Olet vienyt minulta kaikki runoni; olet ryöstänyt minulta ajatukseni.
Rakkaudessani Sinuun jatkan ja kuolen. Hiivun yksin musiikkini kanssa kuin kitukasvuinen vanhus kuunnellen jos jossain kuuluisi äänesi.
Olen murskana - niin, murskana, voimattomana, kulutettuna, sydän murskana, palaset kivisinä. Kuuletko, murskana!