Mikäli emme hyväksyisi historiallisia tapahtumia vuosina 1808-09 ja pitäisimme erityisesti Bernadotte-suvun nousua Ruotsin valtaistuimelle täysin laittomana (niinkuin se olikin - suvulla ei ollut esim. aiempien hallitsijasukujen vaihdosten tapaan mitään yhteyttä aiempaan hallitsijasukuun), päätyisimme yllättäväänkin lopputulokseen.
Ruotsissa oli tuolloin voimassa agnaattis-kognaattinen primogenituura, joka tarkoitti, että hallitsijan ensinsyntynyt miespuolinen peri kruunun ja että vain koko mieskannan suvun jäsenistä sammuttua lähin naispuolinen perijätär siirsi kruunun uudelle suvulle.
Ruotsia hallitsi vuodesta 1751 Oldenburgin suvun Holstein-Gottorpin haara. Se sammui Gustaf IV Adolfin pojan, Wasan prinssin Gustafin kuollessa 5.8.1877. Hänellä oli ollut Ludvig-niminen poika, joka oli elänyt vain 14 päivää vuonna 1832. Siis Gustaf IV Adolfin jälkeläislinja sammui tuolloin ja myös myös Adolf Fredrikin (ensimmäinen Holstein-Gottorp-sukuinen Ruotsin kuningas), sillä Gustaf IV Adolfin isän Gustaf III veljellä, myöhemmällä Ruotsin kuninkaalla Karl XIII (kuninkaana 1809-1818) ei ollut lapsia avioliitossaan serkkunsa Hedwigin, Oldenburgin kreivittären, kanssa.
Tässä vaiheessa tuleekin kyseenalaiseksi, voidaanko linjaa katsoa tästä taaksepäin, sillä edelliset polvet eivät olleet Ruotsin kuninkaita.
Spekuloidaan kuitenkin ja tehdään niin: Edellämainitun Adolf Frredrikin isällä Christian Augustilla oli (ainoastaan) yksi veli. Erikoista on, että kyseessä on v a n h e m p i veli, tässä tapauksessa Holstein-Gottorpin herttua Fredrik IV (1671-1702, herttuana 1695-1702). Hänellä oli aviossaan Ruotsin prinsessan Hedvigin (Ruotsin kuningas Karl XI:n tytär) kanssa poika Karl Fredrik, joka 1.6.1725 avioitui Venäjän suuriruhtinattaren Anna Petrovnan (Pjotr I:n tytär) kanssa. Tällä parilla oli poika Karl Peter Ulrik, joka Pjotr III:n nimellä noiusi kaikkien venäläisten maiden itsevaltiaaksi ja keisariksi. Näin ollen vuonna 1877 olisi Suomessa (ja tietenkin Ruotsissa) tämän vallanperimysjärjestysspekulaation mukaan laillisesti kuninkaaksi pitänyt nousta silloinen Venäjän tsaari Alexandr II.
Oliko sitten Paul edellämäinitun Pjotr III:n poika, jääköön tässä pohtimatta.
Ruotsissa oli kuitenkin vallanperimys rajoitettu mm. kirkkokunnan osalta, joten ortodoksinen hallitsija ei olisi ollut mahdollinen.
2 kommenttia
Rokkihomo
1.8.2013 20:21
Tämä on kutkuttavaa: Jos ja kun Bernadotteja ei pidetä laillisena ja "aitona" kuningassukuna, Suomen laillinen ja "aito" hallitsijasuku on kuin onkin ollut keisarillisessa pääkaupungissamme.
Ja sitten kun Romanovit jälleen pääsevät valtaan, keisariksi kruunattava pitäisi samoin tein kruunata myös Suomen hallitsijaksi - ja Ruotsin kuninkaaksi.
Muista pitää esitelmä tästä ritarihuoneella, "martin" -!
Kauneuspilkku
6.8.2013 20:26
Mielenkiintoinen ajatuskulku kerta kaikkiaan. Romanovien valtaannousua odotellen :)