Olin tiistaina Amélie-sisareni ja Konstanze-serkkuni kanssa pyhiinvaelluksella. Meren rannalla olevan ravintolan tarjoaman runsaan ja hyvän (saimme odottaa tunnin - tosin meitä varoitettiin etukäteen jopa pidemmästä ajasta) aterian jälkeen siirryimme kirkkoon rukoilemaan yhdessä pyhän Birgitan kanssa. Sytytimme kynttilät, jotka nousevat myös rukouksina taivaallisen Isän luokse.
Luostarikirkon ulkopuolella kiertelimme hautausmaata. Hautausmaat ovat yleensä rauhallisia paikkoja. Tämä hautausmaa ei ehkä aivan ollut mikään rauhan tyyssija, sillä se oli melko pieni. Varjoa siellä kyllä oli - se oli hyvä, sillä paahtava aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Onneksi siinä suhteessa paluumatkalla olivat vankkurien luukut auki - se nyt oli vähintä ajatellen erityisesti contenancea!
Päivän toinen sana oli jäätelö, jota ostimme kolmeen eri otteeseen - Amélie ja minä.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!