Tunne-elämään liittyvien heilahteiluiden rajuus voi johtua ympäristön pirstaloituneesta luonteesta (ja/tai vice versa). Tunne-elämämme reaktiot saattavat saada kovin painokkaita merkityksiä, jos tunne-elämämme on rajattu tietyille elämänalueille, mutta ei toisille. Painokkaat merkitykset vaativat ymmärrystä.
Tällöin saatamme hakea ulkoista apua ja luottaa asiantuntijoiden ja oppaiden apuun. Emme ehkä yhdistä ohjeita ja neuvoja omaan ajatteluumme. Saatamme tosin myös oppia tarkkailemaan omaa elämäämme sen sijaan, että eläisimme.
Syynä on epävarmuus.
Seuraamme silloin helposti ennemmin ulkoisia auktoriteetteja ja norminantajia kuin omaa sisäistä epävarmuutta. Tarvitsemme vahvistusta valinnoillemme ja korostamme silloin omien valintojemme erinomaisuutta esittelemällä ulkoisia syitä. Saatamme toivoa voivamme olla ihastuttavia, hyvinpukeutuvia, kaunopuheisia, sulavakäytöksisiä, komeita/kauniita.
Kuvamme elämästä voi olla pyrkimys h a n k k i a näitä ominaisuuksia ja kaikelle näille on ajateltavissa jokin tuote, joka saattaa "täyttää" nämä toiveet "olla" onnellinen, komea/kaunis, rakastettu, energinen, tiedostava, vaatimukset täyttävä, sopiva tms. Nämä tuotteet antavat meille merkitystä - kuvittelemme niin.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!