miten yhden päivän aikana tunnelmat saattavatkin muuttua. iloisen heräämisen jälkeen puhuin puhelimessa kahden ihmisen kanssa, jotka molemmat saivat minut hyvin huonolle tuulelle. Menin ulos aurinkoon ja ihailemaan tuomiokirkon edessä olevaa taideteosta - gerberoja. Suunnattoman väriloiston ja vähän kasteluvettäkin sain päälleni. Oppilaalleni yritin etsiä hänen aihepiiriinsä kuuluvaa luettavaa kirjastosta - Ludwig van Beethovenin elämänkertaa ja musiikin analyysiä sisältävää, ruotsiksi, laihoin tuloksin - siellä tapasin myös T.n. Minun ehdotuksestani sovimme myöhemmästä tapaamisesta.
Uimahallissa kuulin pari todella hauskaa juttua. Samalla kuitenkin muistelin aamulla saamiani puheluita ja keskustelin aiheesta T.L: n kanssa.
Illalla tapasin T:n ja hänen lisäkseen J:n ja T.L:n sekä seuraamme liittyneen J:n. Ilta oli todella mukava - puhuimme monesta asiasta, mutta varsinkin aihe helvetistä tuntui kiinnostavan.
Minulla oli hyvä mieli - monestakin syystä. Saatoin mennä nukkumaan iloisena. Onnellisena?
Jokin tässä myös on tavallisuudesta poikkeavaa. Viihdyin klo. 2.00 saakka keskustelemassa. Pohdin rajojani muissakin aspekteissa. Raja rajaa tai avaa. Välttämättä ei tarvitse rajata tai avata uudella tavalla, vaan voi muuttaa rajan paikkaa. Eikö tällaista kutsutakin väkivallaksi? Mikä on reaktio rajan ulkopuolella - mitä siellä on...?
Meillä on rajamme ja ne on annettu syystä. Rikkominen o n kohtalokasta. Viisaus olisi hyvästä.
