Ikuisuuden aspektista - sikäli kuin voimme katsoa sieltä - näyttää ajan mittaaminen täällä kovin turhalta. Monille ajan mittaaminen tarkoittaa sen maksimaalisen hyödyn tavoittelemista. Tuo tavoittelu tuntuu minusta usein johtavan stressiin ja tyytymättömyyteen.
Onnellisissa hetkissä on ajattomuuden leima.
Onnellisuus tuntuu väärältä kaiken tuskan, nälän ja kuoleman keskellä. Huomaan kuitenkin juuri onnellisten ihmisten voivan jakaa parhaiten lievitystä ympärilleen.
Ikuisuus voi olla sisällämme ja loistaa pitkälle ulkopuolellemme.
2 kommenttia
piano
6.5.2006 23:35
Kuinka totta puhutkaan! Ikuisuus voi olla sisällämme. Onnellisissa hetkissä on ajattomuuden leima. Jos ajattelisi koko ajan kaikkea pahaa, mitä maailmassa tapahtuu tälläkin hetkellä, tulisi olla. Siksi tuleekin ajatella kaikkea sitä hyvää, mitä omassa elämässä on! Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Ehkä olen sen ymmärtänyt:=). Tasapaino on kaiken a ja o.. Ja rakkaus on ihanaa - miksipä en siis mittaisi aikaa? Saatan olla hölmö, mutta olen tällainen... Liian romanttinenko? Toivottavasti en... Mutta hyvää yötä kaikille teille yökyöpeleille jotka pohditte ikuisuutta... Tähän loppuun filosofinen kysymys: onko uni ikuista?:)
piano
6.5.2006 23:36
Siis korjaus:
Jos ajattelisi koko ajan kaikkea pahaa, mitä maailmassa tapahtuu tälläkin hetkellä, tulisi paha olla.