Yö laskeutuu...
Muurilla näkyy ajoittain vilahtelevia varjoja. Lamppu sokaisee silmät sinne katsoessa.
Silti kukaan ei katso pimeään, eihän sinne näe. Kaikkien meidän katseet ovat valossa ja lämmössä.
Katsomme kotia; kodin muodostavaa perhettä ja heidän keskinäistä lämpöään. Lämpöä ja valoa, joka loistaa silmissä kertoen ilosta. Eikä tuo ilo voi olla välittymättä nähdessämme sen.
Yö laskeutuu...ja se ei enää ole paha.
